Rainmakerin emä Overture xx on pieni, musta ja lauhkea kuin lammas. Osittain hyvästäkin laukkasuvustaan huolimatta 159-senttinen, pyöreänpullea tamma ei ole startannut elämänsä aikana laukkaradoilla kertaakaan. Sen sijaan se on toiminut useamman lapsen ja nuoren kilparatsuna niin koulussa, rataesteillä kuin kentässäkin. Overture on helppojen luokkien rusettihai, joka ei koskaan jätä ratsastajaansa pulaan – minkä lisäksi se on osoittautunut oivaksi siitostammaksi. Overturella on kuusi täysiveristä jälkeläistä, jotka kaikki ovat kokeilleet onneaan laukkaradoilla, mutta joista suurin osa on Rainmakerin tavoin päätynyt sittemmin ratsuiksi kilparadoille saakka.

Myöskin Rainin ee. High Fidelity xx oli koko elämänsä ratsukäytössä. Ruunikko 162-senttinen tamma myytiin kolmivuotiaana kasvattajaltaan nuorelle kenttäratsastajalle, jonka kanssa High Fidelity pääsi kilpailemaan aina CIC2-tasolle asti. Pitkäjalkainen ja vinttikoiramainen tamma ei ollut se kaunein ilmestys, mutta suorituskykyä hevosella riitti. Luonteeltaan se oli maasta käsin haastava, mutta ratsastettaessa kuin ihmisen mieli ja herkkä reagoimaan. High Fidelity loukkaantui kaksitoistavuotiaana ja se sai kaksi täysiveristä tammavarsaa, ennen kuin se jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen pahennuttua.

Rainmakerin ei. Crescendo xx sen sijaan on puhtaasti laukkahevonen. Vain 156-senttinen sprintteri on kilpaillut ympäri Yhdysvaltoja ja napsi nuorilla päivillään voittoja sieltä täältä. Arvokilpailuihin sen nopeus ei kuitenkaan aivan riittänyt, joten suuret rahat jäivät orilta tienaamatta. Musta, selväpäinen ja rakenteeltaan korrekti Crescendo siirrettiin 6-vuotiaana jalostuskäyttöön, ja sille onkin ollut paljon kysyntää. Tällä hetkellä 18-vuotiaalla orilla on yli 60 jälkeläistä, joista suurin osa on täysiverisiä. Crescendo on jättänyt jälkeensä hienoja laukkahevosia, mutta osa sen varsoista on kilpaillut menestyksekkäästi myös ratsuina.

Rainin isästä, kimosta Veridis Quosta piti alun perin tulla laukkahevonen. 165-senttinen voimakasluonteinen ori osoittautui kuitenkin liian hitaaksi ja hankalaksi pärjätäkseen radoilla, joten se myytiin muutaman epäonnistuneen startin ja yhden astutuskauden jälkeen ratsuksi. Uudessa kodissaan Veridis Quo ruunattiin, mikä tasoitti hevosta paljon ja sen käsiteltävyys parani huimasti. Veridis pääsi myöhemmin kilpailemaan myös esteillä, ja lahjakkaana hyppääjänä se pärjäsikin hienosti 130 cm luokissa. Ruunalla on viisi jälkeläistä ja se viettää tällä hetkellä eläkepäiviä Kentuckyssa.

Rainmakerin ie. Aerodynamic xx oli hyvin keskinkertainen laukkahevonen. Rautias, iso 168-senttinen tamma kilpaili mailin kilpailussa monta kautta. Se sijoittui usein rahasijoille ja otti muutamia hyviä voittojakin, mutta tähtiainesta hevonen ei ollut. Laukkauran jälkeen Aerodynamic myytiin siitoskäyttöön tallille, jossa se pääsi myös opettelemaan koulu- ja esteratsastuksen saloja tallin omistajan lasten kanssa. Lempeäluonteinen ja helppo Aerodynamic ehti saada kuusi jälkeläistä, ennen kuin se menehtyi ähkyyn.

Rainin ii. Derezzed xx tuli hienosta laukkasuvusta, mutta se ei startannut radoilla kertaakaan elämänsä aikana. Komea, säkäkorkeudeltaan 162 cm korkea ori loukkaantui parivuotiaana, eikä sen jalka kestänyt koskaan kovaa laukkatreeniä. Sukunsa puolesta sitä kuitenkin käytettiin jalostukseen parinkymmenen varsan ajan, ennen kuin se siirrettiin ratsuksi. Derezzed kesti hyvin kouluratsastuskäyttöä, ja se pääsi myös kilpailemaan. Hienoliikkeinen, mutta luonteeltaan kuuma ja haastava hevonen napsi uransa aikana sijoituksia kilpailuista ympäri itäisiä Yhdysvaltoja. Ori jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana kuljetusonnettomuuden jälkeen.

09.01.2014: Kuulumisia
Rainmaker jäi vuodenvaihteessa kisaeläkkeelle. Se on nyt kerännyt täydet sijat niin rataesteiltä kuin kenttäratsastuksestakin - uskomaton suoritus entiseltä laukkahevoselta! Ori on tehnyt koko uransa töitä valtavan suurella sydämmellä ja se selvästi rakastaa hyppäämistä kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä vain enemmän. Estetreenit eivät unohdu Rainin päiväohjelmasta vieläkään, vaikka elämänrytmi muuten vähän rauhoittuukin. Hevonen pääsee nyt maastoilemaan paljon ja pomppimaan välillä mielenvirkistykseksi niin rata- kuin maastoesteitäkin.

Rainilla on tällä hetkellä kahdeksan hienoa jälkeläistä ja lisää on toivon mukaan tulossa. On mahtavaa, että orille on ollut kysyntää oman tallin ulkopuolellakin! Toivon mukaan kysyntä kasvaa edelleen, jos ja kun Rain saadaan käytettyä laatuarvosteluissa. Tälle keväälle tavoitteena ovat niin ERJ- kuin KERJ-laatikset, joista molemmista odotamme vähintään II-palkintoa. Tällä hetkellä en näe mitään estettä, minkä vuoksi edelleen hienossa kunnossa oleva liki 20-vuotias vanhaherra ei siihen saavutukseen kykenisi.

26.11.2014: ERJ-tarinakilpailut, luokka 130 cm, sijoitus 1/2
Tehtävänanto: Kirjoita lyhyehkö(alle 400 sanaa! väh. 100 sanaa) tarina siitä miksi aikoinaan juuri tämän hevosen ostit. Sattuiko koeratsastuksessa jotakin kummaa, voititko lotossa ja ostit kerralla kymmenen hevosta?

”Älä ole tyhmä”, aika moni läheiseni ohjeisti siinä vaiheessa, kun aloin höpistä jotain sekavaa polttavasta tarpeestani ostaa talliini entinen laukkahevonen. Heidän perusteensa olivat moninaiset: laukkahevoset ovat liian sähäköitä käsitellä, ne ovat yhdeksänkymmenenyhdeksän prosentin varmuudella jostain rikki, niillä on lihakset täysin väärissä paikoissa, eikä niistä koskaan tule vaativan tason hyppääjiä. Sama olisi kuulemma vetää seteleitä vessanpytystä alas.

”Mutkun mä haluun”, taisi olla minun paras perusteeni. Ja koska vastasin omista seteleistäni ja omasta tallistani, minä hankin laukkahevosen. Kimo, nelivuotias Rainmaker oli kaunis ja sillä oli kiva suku, joten ostin sen ilman näkemistä tai koeratsastusta toiselta puolen planeettaa. Lentomatka maksoi enemmän kuin itse hevonen, mutta minusta se oli silti hyvä hankinta – jo ennen kuin se oli saapunutkaan. ”Hulluutta”, tuttavani, valmentajani ja tallityttöni mutisivat kuin yhdestä suusta ja pudistelivat päitään.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänään uudessa kodissa Rainmaker otti ja hyppäsi tarhan aidan, korkeutta satakuusikymmentä senttimetriä, yli. Kun se sitten myöhemmin ylitti samankokoisia esteratoja minä selässään, epäilijät saivat syödä sanansa tai hattunsa. Toki Rainmaker olisi voinut olla pipi niin päästään kuin jaloistaankin, vaan eipä ollut – eikä kukaan päässyt sanomaan, että ”mitäs minä sanoin”.

Itse asiassa innostuin Rainmakerista niin paljon, että ostin seuraavan kahden vuoden sisällä kuusi entistä laukkahevosta lisää. Kieltämättä niistä jokainen ei ollut aivan samanlainen monilahjakkuus kuin orini, mutta se onkin jo sitten aivan toinen tarina.

26.11.2014: ERJ-tarinakilpailut, luokka 160 cm, sijoitus 4/8
Tehtäväanto: Kirjoita mitä valmentajasi/sureva omaisesi/hevosenhoitajasi sinulle sanoi juuri kun olit lähtemässä radalle.

”Hei, älä nyt saa mitään kohtausta, mutta sulta vuotaa verta nenästä. Pidä katse ja nenä ylhäällä, sulla on kimo hevonen alla ja valkoiset housut jalassa, joista kumpaakaan mä en muuten rupea ennen seuraavaa starttia pesemään.” – kisahoitaja.

05.10.2014: estevalmennus (valmentaja Emmi)
Maneesiin saavuttuani, lämmitteli ratsukko jo ravissa. Hetken ravailujen ja verryttelylaukan jälkeen, käskin ratsukkoa tulla lävistäjällä olevat puomit ravissa ja jatkaen 10 metrin voltin laukassa. Rain kävi hieman kuumana ja ratsastajalla oli täysi työ saada ori puomeille mahdollisimman suorassa. Laukka oli kivan näköistä, hyvää ja napakkaa, mutta vauhtia tuntui kertyvän välillä liiaksikin. Käskin ratsastajaa vaihtamaan suuntaa ja rakensin erilaisen tehtävän. Ensin lyhyt sivu lyhytaskelisessa laukassa, ylittäen pienillä väleillä olevat kolme puomia. Siitä jatkaen pidemmässä laukassa pitkän sivun puoleenväliin, josta kaarretaan keskelle, 50cm okserille. Ensimmäisen kerran ori rikkoi raville puomeilla. Pyysin coupieta tulemaan puomit samantien uudestaan ja kokoamaan orin etuosaa paremmin mukaan, se meni heti paljon paremmin. Okserille ori kaahasi vähän turhankin lujaa, eikä sen vuoksi askeleet oikein sopineet, ratsastaja avusti kuitenkin hevosta ja he pääsivät yli. Pyysin heitä seuraavaksi tulemaan nyt pelkän okserin, jonka olin nostanut 70 sentin korkeudelle. Käskin ratsastajaa tekemään selkeämpiä pidätteitä. Se toimi ja ori tuli hyvään paikkaan, jonka seurauksena hypystä tuli hyvä.

Nyt annoin ratsukolle luvan levähtää, ja rakensin sillä aikaa kuuden esteen radan. Ensimmäisenä lyhyellä sivulla on hiukan vinossa oleva portti, portin jälkeen tullaan sama kaari keskelle, jossa on kahden esteen innari. Innarilta käännetään toiselle pitkälle sivulle, jossa odottaa kolmen pystyn sarja. Rata oli kutakuinkin valmis ja pyysin ratsukkoa valmistautumaan. Pian annoinkin jo luvan nostaa laukan. Porttia lähestyessä, ratsastaja teki pidätteen ja täten sai orin täydelliseen paikkaan. Seuraavaksi lähestyi innari. Pyysin ratsastajaa tekemään pidätteitä ja siirtämään paino hyvin molemmille jalustimille. Innarin toinen osa tuli hiukan huonoon paikkaan, mutta sekin päästiin yhden puomin pudotuksella. Sarjaa lähestyessä Rainin vauhti oli kiihtynyt ja ratsastaja joutui pidättelemään, että saisi orin puhtaasti sisään sarjaan. Sarja sujuikin oikein hyvin. Pyysin kuitenkin jatkamaan uudestaan innarille. Nyt kun oli pitempi tie, niin coupie sai ratsunsa paremmin avuille ja innari sujui ilman virheitä. Sitten päästinkin ratsukon loppuverryttelyihin maastoon.

05.03.2013: täysiverivahvistus Rainmaker
Muutama viikko takaperin ostin Jetset Racersista, Yhdysvalloista, entisen laukkahevosen vain muutaman kuvan ja sukutaulun perusteella. Rainmaker on laukkauraa ajatellen ehkä vähän "toivotaan, toivotaan" -yhdistelmästä, sillä sen takaa löytyy runsaasti vain ratsukäytössä olleita hevosia, myös menestyneitä kilparatsuja. Sen takia se kuitenkin kiinnitti minun huomioni jo aikaa sitten, ja kun ori laitettiin myyntiin muutaman epäonnistuneen startin jälkeen, ei kauppoja tarvinnut kauaa hieroa! On mukava saada talliin välillä ihan puhtaita täysiverisiäkin. Niillä on laajat jalostusmahdollisuudet ja usein myös kysyntääkin, jos kilpaura on sujunut toivotusti. Rainmakerin kanssa ei vielä kilpaurasta uskalla puhua, mutta ainakin ori on näiden parin viikon perusteella lahjakas ja innokas opettelemaan uutta. Matkasta hyvin toipunut Rain on päässyt irtohyppäämään, juoksemaan liinan päässä ja tekemään lyhyitä treenejä kentällä. Orihan on vielä nuori, joten mikään kiire sen kanssa ei ole. Hyppytekniikka Rainmakerilla on äärimmäisen hyvä, niin kuin osasin sukutaulua tutkiessani odottaakin. Sillä on kauniit kolme askellajia, ja kun lihaksia saadaan siirrettyä ratsuhevosella oikeampiin paikkoihin, kuoriutuu Rainista varmasti hieno ilmestys! Luonteeltaan hevonen on kieltämättä hiukan sählä, mutta eipä tuo ole ennenkään haitannut. Ainakin se osaa hypätä!