Nimi | Wister Nevermind | Syntynyt | 11.01.2015 | Skp, säkä | Ori, 168 cm |
Rotu | Trakehner | Painotus | Kouluratsastus | Omistaja | coupie VRL-11889 |
VH-tunnus | VH15-021-0025 | Koulutus | GP, 100 cm | Kasvattaja | Brigadier Stud |
KRJ-I (106.5p) 08/15
Ratsuna Nevermind on, kuten olettaa saattaa, varsin innokas. Sillä on aina valtavasti energiaa ja mieletön motivaatio tehdä hommia. Alkukäynnit ovat orin mielestä täysin turhia ja kaikista mieluiten se työskentelisi laukassa vaikka tunnin putkeen - tämä hevonen rakastaa laukanvaihtoja ja piruetteja. Välillä Nevermindilla saattaa olla hienoisia keskittymisvaikeuksia. Usein hevonen kuitenkin liikkuu sitä skarpimmin, mitä vaikeampia asioita siltä pyytää. Ori jää helposti vahvaksi, jos sen kanssa vain hölkkäilee ympäri kenttää mitään siltä vaatimatta, joten parasta on laittaa Nevermind heti hommiin ja keksiä treeniin vaihtelua. Keskittyessään Nevermind liikkuu höyhenkevyesti ja suorittaa tyytyväisenä tehtävän kuin tehtävän, eikä rajana tunnu olevan kuin taivas.
Nevermind elää ja hengittää kilpailemiselle. Se yksinkertaisesti rakastaa esiintymistä, matkustamista, kisapaikkoja ja etenkin voittamista. Jos matkalle ollaan lähdössä ilman Nevermindia, on orin huuto ja mekastus armoton. Traileriin se mieluiten juoksisi ja matkustaa pitkätkin välimatkat rauhassa, oli kyse sitten autosta, laivasta tai lentokoneesta. Kisapaikoilla ori pursuaa tarmoa, eikä se koskaan jätä tekemättä kaikille selväksi, että se on saapunut paikalle! Haasteena voi olla saada hevonen radalla tarpeeksi rentoon ja keskittyneeseen mielentilaan, jossa ori laittaa energiansa suoritukseen eikä muille huuteluun. Jos se onnistuu, pistää Nevermind aina sata prosenttia likoon.
i. No Shows |
ii. Zero Zero |
iii. Crazy Great |
iie. Zero Percent | ||
ie. No Kidding |
iei. Live In Berlin | |
iee. No Action | ||
e. Nera Carana KRJ-I |
ei. Carabas |
eii. Heustreu Tedwin |
eie. Thelstorf Tobalia | ||
ee. Vienenburg Milea |
eei. Noble Winston | |
eee. Vienenburg Milva |
KRJ: vaikeustaso 11, 6926.05p
Nevermind on saavuttanut maksimitasonsa.
20.06.2015: Juhannushyppyjä
Nevermind on isänsä poika monessa mielessä: se on yhtä hienoliikkeinen, iso ja tumma. Mutta toisin kuin W, Nevermind osaa hypätä edes auttavasti. Nuoruusvuosinaan ori pääsi hyppäämään irtona este- ja kenttähevosteni jatkona ja vaikka sen tekniikka ei koskaan päätä huimannutkaan, tuntui hevonen nauttivan. Kisakausina estetreenit jäivät vähemmälle, mutta aina satunnaisesti sen kanssa on otettu muutamia hyppyjä myös ratsastajan kanssa mielenvirkistykseksi. Juhannus kuitenkin tuntui sekoittaneen talliväen päät totaalisesti, sillä tänä aamuna Marie ilmoitti haluavansa hypätä Nevermindilla nyt, kun se on yksitoistavuotiaana kisauransa päättänyt ja kuulemma vailla "uusia haasteita".
Tokihan se minulle sopi. Marie laittoi pienen radan kentälle pystyyn ja Nevermindin satulaan. Minä asettauduin katsomoon popcornien kanssa valmiina nauramaan itseni kipeäksi. Alku ei kovin lupaavalta näyttänytkään - innosta pinkeä ori meinasi kuskata Marieta ihan oman mielensä mukaan ja hyppäsi puomitkin metrin korkeudelta. Mutta mitä vielä! Napakka Marie sai Nevermindin nopeasti ruotuun ja kun hevonen oli vähän päässyt alkuinnostuksestaan yli, toimi homma hyvin. Nevermind todella yllätti sekä minut että Marien! Ori ei katsellut erikoisempiakaan esteitä - jopa vesimatto ylittyi ensimmäisellä yrityksellä. Marien mukaan se imi hyvin esteille ja tuntui etenevän riittävästi ollen kuitenkin koko ajan hanskassa. Esteitä saikin lopulta nostaa reilummin, niin että viimeiseksi Nevermind ylitti metrin okserin. Edelleenkin uskallan sanoa, että sille on syynsä, miksi Nevermind on kouluhevonen, mutta huonosti tämä hyppykokeilu ei mennyt. Päin vastoin, Marie vitsailikin, että estetreenit jatkuvat seuraavaksi kisatavoitteet mielessä. Epäilen, mutta antaa hevosen hypätä, kerta se siitä noin kovin pitää.
01.05.2015: Jälkikasvua maailmalle
Nevermind astui joku aika sitten onnistuneesti kaksi tammaa, Shangri Lan Manian ja Moon Sugar Ltd:n Riverbeastin. Tammat ovat kouluratsastuksessa hyvin menestyneitä, hienosukuisia trakehnereja, joten oli ilo ja kunnia saada Nevermind niiden jälkeläisten isäksi. Eilen, huhtikuun viimeisenä päivänä, sain sitten iloisia uutisia molemmilta talleilta: tammat olivat pyöräyttäneet terveet varsat vain muutaman tunnin erolla toisistaan! Manian lapsi, jo näin vastasyntyneenä kaunis tammavarsa, jää sparrow-mindille seuraamaan emänsä jalanjäljissä. Riverbeastin pitkäjalkainen orivarsa taas matkaa vieroituksen jälkeen Iso-Britanniaan Dawnfrostiin. Molemmat siis nähdään toivon mukaan GP-radoilla ja kenties myöhemmin myös jalostuksessa. Näin isäorin omistajana on hienoa, että varsat menevät aktiivisiin koteihin. Nevermindin seuraava jälkeläinen jäänee minulle, kunhan sopiva tamma tulee vastaan - oma kouluhevoskantani on vielä valitettavan pieni. Sitä ennen ori saa kuitenkin viimeistellä hienon kisauransa loppuun!
15.03.2015: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Nuori Nevermind on viime aikoina ollut vähän kuriton. Se on päässyt joko tarhasta tai karsinasta karkuun viime viikkoina jokaisena vähintään kerran, ja aika monella tallityöntekijällä alkaa olla hermo kireällä orin kanssa muutenkin. Ratsastettaessa Nevermindissa on energiaa yhtä paljon kuin pienessä kaupungissa eikä sen kanssa työskentely ole senkään takia ollut aivan hirveän nautinnollista. Tunnin treenistä 55 minuuttia menee siihen, että hevonen säheltää omiaan ja vastustelee etenkin pidätteitä niska jäykkänä. Ori on saanut tarhata aamuvarhaisesta pimeään saakka, sitä on kävelytetty, juoksutettu ja ratsastettu välillä pariinkiin kertaan päivässä, mutta kun tästä hevosesta kun ei virta vain lopu.
Eilen päätimme hevosenhoitajani Marien kanssa satuloida Nevermindin ja sen isäpapan W:n ja lähteä maastoon reippaalle, pitkälle lenkille. Vedimme Marien kanssa pitkää tikkua ja häviäjä eli minä joutui Nevermindin selkään. Usein en ole kuullut kenenkään hihkuvan innosta joutuessaan ratsastamaan W:n, mutta näin pääsi nyt käymään! Reissun alku oli pelkkää hevosten pitelyä puolin ja toisin. Nevermind ei ensimmäiseen pariin kilometriin kävellyt askeltakaan, ja jos jäin jarruttelemaan liikaa, oli ori saman tien kahdella jalalla. Yritimme ravailla hevoset lämpimiksi ja suuntasimme sitten laukkasuoralle, jossa pääsee hyvällä tiellä painaamaan kilometrikaupalla kiitolaukkaa. Sen vain sanon, ettei tarvinnut oreja kahdesti käskeä! Annoimme niiden päästellä suunnilleen niin kovaa kuin jaloista lähti, ja se ei ole näiden kouluhevosten kanssa aivan rauhallinen tahti. Laukkaspurtin jälkeen niin hevoset kuin kuskitkin olivat harvinaisen tyytyväisiä. Nevermind pärskähteli kaula kaarella ja olisi varmasti jaksanut laukata vielä pari samanlaista pätkää, mutta tallille pääsimme kuitenkin käynnissä. Toivottavasti rentous löytyy nyt koulutreeniinkin!
Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja - tekstit, muokkaus © coupie - kuvat © Franz Venhaus, lisenssi