• perustiedot
• kisakalenteri
• päiväkirja

Ephraim on kotosalla vähän mammanpoika, sellainen herkkä sielu, jonka mielestä pahinta, mitä voi tapahtua, on murheenkryyninä oleminen. Epulle ei voi nostaa ääntä, jos vielä joskus haluaa, että hevonen luottaa hoitajaansa. Ori ei kuitenkaan usein anna mitään aihetta ärsyyntymiseen. Se on mukava käsiteltävä, joka ei jyrää taluttaessa, juokse hoitajaa karkuun tarhassa, käytä hampaitaan ihmisiin tai potki minkäänlaisia objekteja. Toisaalta Ephraim voi olla hiukan levoton, joten ihan aivot narikkaan -fiiliksille sen kanssa ei kannata työskennellä. Tahallaan ori ei kuitenkaan aiheuta vahinkoa kärpäsellekään. Ephraimin sukupuoli ilmenee sen käytöksessä oikeastaan vain kiimaisten tammojen lähettyvillä - normaalioloissa Ephraimin kanssa ei edes huomaa, että se on nuori, kisakunnossa oleva ori. Mitkään hoitotoimenpiteet eivät ole ongelma Epulle, vaikka mainittakoon, että eläinlääkäri ei kuulu tämän hevosen lempi-ihmisiin.

Ratsastaessa Ephraim on äärimmäisen herkkä. Se kuuntelee ratsastajaa joka tilanteessa ja reagoi välittömästi. Kouluratsastuksessa ori voi olla välillä vähän hukassa - se ei ole erityisen itsevarma ratsastettava, ja jos kuski ei aktiivisesti ratsasta sitä työskentelemään takaosalla, jää hevonen turhan helposti lyhyeksi ja selästä jännittyneeksi. Tämän takia siitä on ehkä estehevonen tullutkin, vaikka liikkeiden puolesta sillä rahkeita kouluradoille olisikin. Hypätessä ori tietää mitä tekee. Ephraim ei hukkaa jarruja missään tilanteessa, se kääntyy hyvin ja seuraa ohjeita pilkuntarkasti, mutta jos ratsastaja jättää hevosen suoriutumaan yksin, ei se ota siitä nokkiinsa. Silloin Ephraim vain laittaa uutta vaihdetta silmään ja alkaa tehdä päätöksiä itse. Hypätessä Ephraim on tämän tason hevoseksi siis mielettömän helppo. Aloittelijankin voisi nakata sen selkään, jos uskoo, että ratsastaja pysyy Epun kyydissä isossa laukassa ja terävissä hypyissä. Maastoratsuna Ephraim ei ole ihan parhaimmillaan, vaikka se kisaa myös kenttää. Ori tarvitsee tukea ratsastajalta esimerkiksi alashypyissä ja vesiesteillä, tai se epävarmuuttaan kieltää. Tavallisen sunnuntaimaastoilijan makuun Eppu voi myös olla vähän liian reipas.

Lastaus on Ephraimin mielestä hitusen kamalaa. Se tarvitsee aikaa ja kärsivällisen ihmisen narun päähän, mutta toistaiseksi se on kuitenkin joka kerta kyytiin saatu. Itse kisapaikalla ori saa sitten egoboostauksen, mikä tarkoittaa rämäpäisempää käytöstä, nopeampaa vauhtia, itsevarmempia ratkaisuja ja isompia hyppyjä. Vieraissa paikoissa koti-Ephraimista ei ole enää paljoakaan jäljellä, joskin se taipumus stressaamiseen saattaa näkyä pidemmillä kisamatkoilla ylimääräisenä säheltämisenä.

sukutaulu

jälkeläiset