• perustiedot
• kisakalenteri
• päiväkirja

luonnekuvaus

Emmanuelle on tulisielu, leijonamieli, joka antaa aina sataviisikymmentä prosenttia - ja jolle pitää antaa kaksisataa. Se on äärettömän älykäs hevonen, sellainen jonka kanssa ei kerta kaikkiaan voi toimia epäjohdonmukaisesti tai epäreilusti. Tämä tamma ei nimittäin anna eikä pyytele anteeksi. Emmanuelle osaa käyttäytyä ja varsinkin se osaa hypätä, mutta jos sitä ei huvita, niin sitten ei huvita.

Hoitaessa Emmanuelle on tallin hevosista se, joka kerjää huomiota vielä emäänsäkin pahemmin. Tällä tammalla pitäisi mielestään olla henkilökohtainen viihdyttäjä, jonka kuitenkin pitäisi puolikkaasta mulkaisusta tajuta, milloin riittää lääppiminen. Emmanuelle rakastaa kumisualla hieromista mutta vihaa harjan nyppimistä. Se ei ole pätkääkään herkkä päästä, mutta annas olla, jos yrität koskea sen sisäreisiin. Sille ei tuota ongelmia pitää jalkojaan itse ylhäällä kavioita puhdistaessa, mutta kengittäjä saa olla varuillaan. Emmanuelle ei ole varsinaisesti vihainen eikä ilkeä, mutta se mutta sillä on omat oikkunsa, eikä se siedä epäjohdonmukaista tai hermostunutta käytöstä hoitajaltaan. Ihminen, joka tulee rymistellen ja olettaa tamman olevan heti helppo käsiteltävä, saa pian huomata olevansa väärässä. Emmanuellella ei kuitenkaan ole mitään tarvetta testata vakituisia hoitajiaan arjessa jatkuvasti. Jos se on huomannut, että se voi luottaa tiettyyn henkilöön, uskoo se sen kunnes toisin todistetaan.

Toki Emmanuellella on myös niitä neitipäiviä, jolloin jokainen harjanveto on vääränlainen, kiinni sitomisesta on turha puhua ja satulointi voi osoittautua itsemurhayritykseksi. Tällaisia on kuitenkin huomattavasti harvemmin kuin äidillänsä, ja niistäkin vähistä selvitään, kun hevosta käsitellään hevosena eikä Euroopan omistajana. Emmanuellen käsittely ei vaadi superlahjakkuutta vaan johdonmukaista, selkeää ja rauhallista käyttäytymistä. Tamman inhokkitoimenpiteisiin, kuten siihen jo mainittuun harjan nyppimiseen sekä klippaukseen, kannattaa kuitenkin ryhtyä vain jos hevosista on jo vähän enemmän kokemusta.

Aina kun joku kysyy minulta, millainen Emmanuelle on ratsastaa, minä vastaan: "Se hyppää aina." Se on totta. Emmanuelle ei koskaan, milloinkaan, missään tilanteessa, kiellä esteelle. Tamma hyppää, vaikka olisi liian lähellä, liian kaukana tai vinossa esteeseen nähden. Se hyppää, vaikka esteenä olisi jättikokoinen kumiankka. Sitä piirrettä arvostan Emmanuellessa suuresti, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että tamma olisi helppo ratsastettava - ei se ole. Emmanuelle on kuuma, räjähdysherkkä ja kekseliäs. Se maustaa mielellään esteradat omilla pikku ideoillaan, jos sille antaa vallan päättää. Tammaa ei kuitenkaan yksinkertaisesti potkita ja kiskota haluttuun suuntaan - se rankaisee välittömästi liian kovista otteista ja osaa myös pukittelun jalon taidon. Toisaalta Emmanuellelle eivät pelkät ehdotukset riitä: se tekee mitä haluaa, jos sille ei tee selväksi, mitä hypätään, mistä kohdin ja mitä vauhtia. Siksi onkin ensisijaisen tärkeää, että ratsastaja osaa pyytää ja vaatia, mutta ei komentele. Sileällä tämä korostuu entisestään, sillä Emmanuelle hermostuu välittömästi, jos se saa vääränlaisia tai ristiriitaisia apuja. Kouluhevoseksi siitä ei oikein ole, eikä onneksi pidäkään olla. Tamma liikkuu ponnekkaasti, sillä on erinomainen laukka ja kiitettävä ravikin, mutta se ei kauaa jaksa näperrellä saman asian parissa. Esteillä Emmanuelle työskentelee huomattavasti pitkäjänteisemmin ja tasaisemmin, ja saattaapa se silloin tällöin antaa yhden ratsastajan virheen lipua ohi ilman huomautusta - mutta en minä sen varaan laskisi.

Traileriin meno on joskus yksi show, joskus se taas sujuu kuin tanssi. Koskaan ei voi tietää, miten käy, ennen kuin tamman etujalat ovat jo lastaussillalla - siinä sitä sitten jännitetään, käveleekö hevonen rauhassa kyytiin vai käveleekö se kahdella jalalla alas. Toistaiseksi Emmanuelle on saatu joka kerta kyytiin, ja kun se autossa kerran on, kaikki ongelmat ovat poispyyhkäistyjä - tamma matkustaa kaikessa rauhassa pitkiäkin matkoja millä hyvänsä kulkuvälineellä, ja takaisin maan pinnalle se laskeutuu rentona ja valmiina toimintaan. Kisapaikoilla Emmanuelle kannattaa pitää mahdollisimman omassa rauhassa. Niin se keskittyy parhaiten itse suoritukseen eikä yleiseen draamanmetsästykseen. Tamma ei jännitä isojakaan kisoja, mutta saattaisi mielellään vilautella hampaita ja kavioita etenkin muille tammoille. Tällainen kiivailu kuitenkin jää estekentän porteille. Emmanuelle hyppää kisoissa niin kuin kotonakin - aina, mutta kovaa ja korkealta, ellei kuskilta tule parempiakaan ohjeita.

sukutaulu

jälkeläiset