Escapen isänisä Man Machine ei ollut aivan tyypillisin valinta jalostustoriksi, sillä sen luonne ei ollut paras mahdollinen, eikä sen rakennekaan antanut kamalasti aihetta kehumiseen. Syy, jonka vuoksi Man Machinea kuitenkin käytettiin jonkin verran jalostukseen, piili sen upeissa kilpailunäytöissä. Oritesteissä kukaan ei uskonut sen suoriutuvan testin estekokeista, mutta ori hyppäsi ja osoitti sekä hyvää tyyliä että luontaista esteälykkyyttä. Orin omistaja kilpaili itse Man Machinella, mutta parhaat tulokset herra sai omistajansa pojan kanssa kilpaillessaan. Parhaimmillaan ratsukko kisasi kansallisella tasolla ja sijoittui muutaman kerran aivan kärkeen, mutta kun nuoren miehen kiinnostus kääntyi muihin aiheisiin kuin hevosiin, Man Machinen lupaava ura tuli päätökseen. Sopivaa ratsastajaa ei jostain syystä löytynyt ja siksi orin omistaja tarjosi hevostaan tammoille. 165-senttinen tummanruunikko Man Machine lopetettiin sen ollessa 20-vuotias ja jälkeläisiä se ehti saada kaikkiaan 43.

Man Machinen isä, Karma Killer, asui omistajallaan yksityishevosena ja vaikka se kantakirjattiin (kolmannella palkinnolla), sitä ei koskaan erityisesti mainostettu jalostuskäyttöön. Luonteeltaan ori oli melko rauhallinen, mutta ratsastettaessa siitä löytyi räjähtävää voimaa ja nopeutta. Karma Killer oli 167 senttiä korkea ja se kilpaili vaihtelevalla menestyksellä sekä este- että kenttäkilpailuissa. Orin kisahermojen "kouluttamiseen" meni melko paljon aikaa, sillä ensimmäisissä kilpailuissaan herra ei päässyt edes radan loppuun asti keulimisen takia. Omistaja päättikin, että metrin luokkien sijaan orin kanssa aloitettaisiin shetlanninponien kanssa samoista luokista ja kun Killer sai hyviä kokemuksia, sen itseluottamus kasvoi ja sitä myöten myös suoritukset kohenivat. Killer oli väriltään ruunikko ja jälkeläisiä sille kertyi vain 16. Ori lopetettiin sen ollessa 18-vuotias kun se loukkaantui tarhaillessaan toisen hevosen kanssa..

Man Machinen emä Escapology oli hapan ratsastuskoulun opetushevonen, josta juuri kukaan ei pitänyt. Esca asui tallin perimmäisessä karsinassa, koska luimisteli ja esitteli purukalustoaan ohi kulkeville ihmisille. Ratsastettaessa tamma oli kuitenkin aivan loistava, sillä se sopi sekä aloittelijoille että kokeneemmille. Aloittelijoiden kanssa se oli rauhallinen ja antoi melko paljon anteeksi, mutta kokeneemmilta ratsastajilta Esca osasi vaatia. Tamma kilpaili seura- ja aluetasoisissa kilpailuissa sekä koulu- että esteradoilla. Jälkeläisiä tammalle siunaantui kaksi kappaletta ennen kuin se joutui 16-vuotiaana leikkaukseen ja kuoli komplikaatioihin. Säkäkorkeudeltaan häijyhkö Esca oli 161 senttinen ja väriltään se oli mustanruunikko.

Escapen isänemä Teenage Millionaire oli hyvinkin stereotyyppisen tammamainen tamma. Sillä oli tapana diivailla, eikä se sietänyt kuralätäköitä ollenkaan. Millionairen hoitaminen olikin melkoista arpapeliä: koskaan ei voinut tietää oliko sillä hyvä vai huono päivä ja tästä syystä hoitajaehdokkaita ei ollut jonoksi asti. Tamman omistaja oli melko kiireinen, mutta alkuun sopivaa vuokraajaa Millionairelle ei meinannut löytyä. Kun omistaja muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle, Millionairelle löytyi melkein heti sopiva ratsastaja. Vaikka tamma ei ollut luonteeltaan mikään enkeli, se oli kuitenkin erinomainen esteratsu ja parhaimmillaan se hyppäsi 130-140 sentin ratoja. Parhaan ratsastajansa kanssa Millionaire pääsi muutamiin kansainvälisiinkin kisoihin ja teki pääasiallisesti puhtaita, hyviä ratoja. Ruunikko, 169-senttinen tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla melko iäkkäänä. Jälkeläisiä Millionaire sai vain kaksi, sillä se tiinehtyi huonosti. Valitettavasti tamma menehtyi äkillisesti sydämen petettyä Millionairen ollessa 22-vuotias.

Teenage Millionairen isä B-Side Cover kilpaili nuorena orina melko paljon estekilpailuissa, mutta omistajan mielenkiinnon kohteena olevaa kenttäratsastustakin päästiin kokeilemaan heti kun yhteistyö pelasi ja Coverin kunto salli sen. Luonteeltaan ori oli melkoisen itsepäinen ja sen kanssa pitikin olla hyvin johdonmukainen ja päättävä, jotta sen sai pidettyä kurissa. Esteillä Cover oli rohkea ja hyppäsikin mielellään. Kilpauraan tuli kuitenkin pieni mutka kun ratsastaja putosi harjoitellessaan satulasta ja katkaisi muutaman luun kädestään. Coverille hankittiin parantumisajaksi vuokraaja, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut kenttäkilpailuista, mutta joka piti kuitenkin orin kuntoa yllä niin kiipeilytreeneillä kuin esteratsastuksellakin. Omistajan käsi ei parantunut niin hyvin kuin sen olisi pitänyt ja tästä syystä nainen myi Coverin eteenpäin. Vaaleanpunaruunikko ori päätyi kahden henkilön yhteisomistukseen, mutta pian sen kaupattiin eteenpäin jalostustoimintaan, missä se menestyikin hyvin näyttöjensä ansiosta. 169 senttiä korkea ori kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se sai jälkeläisiä 63 kappaletta ennen kuin se jouduttiin lopettamaan jalkavamman vuoksi.

Teenage Millionairen emä, Escapen isänemäemä Love Cheat oli kaunis siitostamma, joka teki kahdeksan hienoa varsaa elämänsä aikana. Tamma ei koskaan päässyt kilpakentille, mutta kotioloissa sillä ratsastettiin melko aktiivisesti ja se teki yhtä mielellään kouluharjoituksia kuin hyppäsi. Maastoilussa luotettava tamma oli kuitenkin parhaimmillaan. 167-senttinen Love Cheat oli luonteeltaan rauhallinen ja niin sanotusti "kuin ihmisen mieli". Tamma kantakirjattiin jo melko nuorena vahvalla toisella palkinnolla ja näyttelyissä se pärjäsi sekä yksin että varsojensa kanssa oikein hyvin. Love Cheat nautti esiintymisestä ja huomion keskipisteenä olemisesta, ja tamma olikin aina yksi siittolassa pidettävien avointen ovien suosituimmista hevosista. Väriltään Love Cheat oli tummanruunikko ja se menehtyi synnyttäessään viimeiseksi jäänyttä varsaansa ollessaan vain 12-vuotias.

Escapen emänisä Smilemachine on nykyään jalostusorina eteläsaksalaisessa siittolassa. Sillä on tilillään muutama sijoitus kansalliselta tasolta, ja useampia kappaleita seura- ja aluetasolta. Tätä ruunikkoa 170-senttistä oria pidetään siittolansa parhaana periyttäjänä ja sen huomaa jälkeläistenkin tuloksista: useampi niistä on sijoittunut kansainväliselläkin tasolla, mutta kaikki ovat ratsastettaessa mainioita, jokaisella on hyvät liikkeet ja vähintään hyvä rakenne. Jälkeläisiä tällä nallekarhumaisella orilla on yhteensä 276 ympäri maailman ja sen jalostuskäyttöä on nyt rajoitettu, sillä ori on jo 23-vuotias. Escapen kasvattaja sai tietoonsa orin ratsastajan nimen ja soitti tälle kyselläkseen tammani orista. Hän kertoi Smileyn olevan luonteeltaan rauhallinen ja miellyttävä ori, jonka kanssa pystyi työskentelemään tasapainoisesti pitkiäkin aikoja. Ori on kantakirjattu toisella palkinnolla, joten rakenteessakaan ei ole suurempaa moitittavaa. Ratsastettaessa Smiley on niin kiltti, että sitä voisi sanoa hieman veteläksikin, mutta oikean ratsastajan kanssa ori kuulemma syttyi. Orin kanssa ei koskaan pyrittykään kansainvälisiin kisoihin, sillä herra hyppäsi enintään 140 sentin luokkia, eikä sitä pidetty kovana haastajana maajoukkueen ratsuille. Miellyttävän luonteensa, palkitun rakenteensa ja mielenkiintoisen sukunsa ansiosta ori sai astutusoikeuden hyvillä pisteillä.

Escapen hieno emänisä on mainiosta isälinjasta, jonka edustajista yksi on Starstruck. Toisin kuin suurin osa jalostusoreista, Tuckiksi kutsuttu herra on yksityisen omistama. Escapen kasvattaja ei ole saanut tietoonsa, onko tämä ori vielä elossa vai ei, mutta mikäli herrassa vielä henki pihisee, se on jo 27 vuotta vanha! Kasvattajan netistä löytämien tietojen perusteella tämä 168 senttinen mustanruunikko ori kilpaili pääasiallisesti aluetasolla. Ensimmäisen ratsastajansa kanssa ori pääsi kuitenkin maistamaan myös kansallisten kisojen meininkiä. Orimaisuus pääsi kuitenkin välillä liian pahasti pintaan, eikä nuori naisratsastaja oikein pärjännyt orin kanssa radoilla kun tammoja oli verryttelyalueella odottamassa. Parhaimmillaan ori ylitti yksittäisenä 160 sentin korkuisia esteitä, mutta ratana orilla hypättiin yleensä noin 120-150 senttisiä esteitä. Netin keskustelupalstalla kasvattaja tapasi herran entisen hoitajan, joka kertoi, että perusluonteeltaan rehellinen ja miellyttävä ori saattoi muuttua tammojen seurassa melkoiseksi monsteriksi. Tästä syystä ori siirtyikin sellaiselle miesratsastajalle, joka sai siihen paremman otteen kuin entinen ratsastaja. Lisäksi Tuck asui yksityiskodissa ainoana hevosena, sillä tällöin se pysyi melko ruunamaisena, eikä hajottanut paikkoja. Ori kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja sillä on tietokannassa vajaa sata jälkeläistä.

Smilemachinen emälle Dawnille oli suunniteltu kilpauraa estekilpailuissa, sillä sen suku oli todella upea: molemmat vanhemmat olivat menestyneet hienosti estekilpailuissa, isä jopa aina olympialaisissa asti! Tammaa koulutettiin huolellisesti ja sitä hypytettiin sen emän kanssa irrallaan jo melko pienestä pitäen. Omistajiensa onneksi Dawn oli peloton ja kokeilunhaluinen tamma, joka suhtautui hyppäämiseen innokkaasti. Siitä oli varsin hauska loikkia kaiken maailman puunrunkojen sun muiden ylitse emänsä perässä. Kun itse ratsukoulutus alkoi, Dawn osoitti olevansa kiltti ja tottelevainen hevonen, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Se pyrki aina toimimaan juuri niin kuin ratsastaja pyysi ja kun tamma oli viisivuotias, se ilmoitettiin ensimmäisiin kilpailuihinsa. Aivan suunnitelmien mukaan kilpailut eivät sujuneet, vaan Dawn sijoittui kymmenen parhaan joukkoon jättäen taakseen kuitenkin myös kokeneita ratsukoita. Muutaman vuoden ajan tamma kahmi itselleen runsaasti sijoituksia ja ruusukkeita. Omistajat olivat sitä mieltä, että Dawnia tulisi tarjota maajoukkueratsastajan ratsuksi. He ottivatkin yhteyttä erinomaisen saksalaisratsastajan edustajiin ja sopivat tapaamisen. Kohtalo kuitenkin puuttui tyypillisellä, ironisella tavallaan peliin: Dawnia oltiin tuomassa pois eläinlääkärin tarkastuksesta (jossa oli juuri todettu, että tamma on täysin terve ja siten soveltuva kilpaurheilun paineisiin) kun kuljettaja joutui väistämään rattijuoppoa ja traileri hevosineen kaatui ojaan. Dawnin takajalkaan tuli vamma, jonka takia tammalla ei voinut enää hypätä. Sukunsa takia Dawn kantakirjattiin (kolmas palkinto) ja siirrettiin jalostuskäyttöön. Tämä tummanpunarautias, 170 senttinen tamma sai ensimmäisen varsansa ollessaan 9-vuotias. Kaikenkaikkiaan Dawn sai 11 jälkeläistä: kuusi niistä on tammoja, kolme ruunia ja kaksi oria. Dawn jouduttiin lopettamaan 22-vuotiaana kun takajalan vamma alkoi jälleen vaivata niin pahasti, ettei tamma meinannut pystyä enää kävelemään.

Escapen emänemä Sxx'n'more oli harrastetamma, joka ostettiin kyseiseen käyttöön sen oltua noin puoli vuotta ratsastuskouluhevosena. Tamma oli koko pitkän elämänsä ajan uskomattoman terve ja rakenteeltaankin melko miellyttävä, sillä tämä ruunikko, 164 senttiä korkea tamma kantakirjattiin aikoinaan toisella palkinnolla. Kantakirjauksen jälkeen tammaa ei juuri käytetty näyttelyissä, ainoastaan leikkimielisissä match show -tapahtumissa. Luonteeltaan Mona oli jokseenkin tammamainen ja joskus hieman ilkeäkin. Hoidettaessa sai varoa, ettei takista tai paidasta jäänyt pala neidin hampaiden väliin - näin saattoi sattua etenkin silloin kun tamma oli kiimassa. Ratsastettaessa Mona sen sijaan oli melko herkkä ja kuuliainen. Joskus tamma innostui liiankin paljon esteillä, mutta kiitos hyvän opetuksen ja ratsastajan hevosmiestaitojen, tämä energia saatiin käännettyä eduksi. Tamma kisasi seura- ja aluekisoista, joista parivaljakko saavuttikin melko paljon sijoituksia. Omistajan kiinnostus hevosiin kuitenkin heikkeni kun kuvioihin tuli hänen mielestään "Se Oikea". Mona joutui seisoskelemaan melkein puoli vuotta ennen kuin se myytiin eteenpäin. Uudessa kodissaan tammaa käytettiin pääasiassa maastoratsuna ja siitostammana sen mukavan suvun ja rakenteen ansiosta. Kantavana ja varsojaan hoitaessa tamma oli huomattavasti rauhallisempi ja ihmisystävällisempikin kuin muuten. Mona sai ensimmäisen varsansa ollessaan 14-vuotias. Yhteensä jälkeläisiä kerääntyi kuusi kappaletta: neljä tammaa ja kaksi oria, jotka molemmat on ruunattu. Pääasiassa Monan jälkeläiset päätyivät harrasteratsuiksi yksityisille hevosharrastajille tai ratsastuskoulun opetushevosiksi. Sxxmachine on ainoa, joka on tehnyt kansainvälisen kilpauran, muilla sijoituksia löytyy parhaimmillaan aluekilpailuista. Sxxmachine jäi Monan viimeiseksi varsaksi, sillä tamma menehtyi vanhuuteen pian sen jälkeen kun Sxxmachine oli vieroitettu ja myyty.

Melkolailla kaikki Sxxmachinen emän puolen sukulaiset ovat jo menehtyneet joko vanhuuteen tai muista syistä. Yksi näistä hevosista oli aikanaan hyvin arvostettu jalostusori Ocyndroma. Sen jälkeläisiä löytyy niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin ja moni niistä on kilpaillut edes jollain tasolla. Dannyksi kutsuttu ori oli täysin musta ja se herättikin huomiota värillään ja komealla ulkomuodollaan, vaikkei ollut kuin 166 senttiä korkea. Escapen kasvattaja löysi netistä orille osoitetut muistosivut, jotka oli koonnut orin ratsastaja. Hän sai sivujen perusteella tietää, että Danny kisasi sekä esteillä että kouluratsastuksessa. Se hyppäsi parhaimmillaan 130 senttisiä ratoja ja koulussa se taipui jopa vaativan A:n liikkeisiin. Sivujen tekijä kuvailee oria melkoiseksi persoonaksi, joka osasi yllättää aina - yleensä hyvällä tavalla. Ori kuulemma reagoi kuitenkin herkästi ihmisen mielialaan, joten suoritukseen oli oltava hyvin keskittynyt tai se meni täysin penkin alle. Muutoin käsiteltäessä Dannylla ei ollut juurikaan pahoja tapoja, mutta oreille tyypillisesti se keikaroi tammoille. Ratsastaja oli kirjoittanut herran hassuista tavoista, joihin kuului esimerkiksi taskujen tutkiminen aina kun joku tuli hänen karsinaansa. Danny ei millään muotoa ollut ilkeä, vain ja ainoastaan utelias. Kun omistajan mielestä orilla oli kilpailtu tarpeeksi, se kantakirjattiin (toinen palkinto) ja siirrettiin kokonaan jalostuskäyttöön. Orille kerääntyi kaikenkaikkiaan 87 jälkeläistä sen ollessa siitosoriina. Danny jätti jälkeensä sekä hyviä este- että mainioita kouluratsuja, mutta jotkut ovat menestyneet mukavasti myös kenttäkilpailuissa ja valjakkoajossa. Ori menehtyi vanhuuteen vain muutamaa päivää ennen 22-vuotispäiväänsä.

Ecapen emänemänemä Paciencia oli todella vanha saadessaan Sxxmachinen emän, Sxx'n'moren: 23-vuotias! Ennen varsoja Chinchiniksi kutsuttu neitokainen oli kuitenkin menestyvä kilpatamma, jonka elämä alkoi lämpöisellä, kesäisellä laitumella. Myöskään Chinchinin emä ei ollut niitä nuorimpia kun se sai tamman, mutta se hoiti varsaansa niin kuin hyvä äiti ainakin. Neitokaisen kouluttaminen alkoi riimuun totuttamisella ja muulla varsalle sopivalle tekemisellä. Kun tamma oli varttunut jo neljän vuoden ikäiseksi kauniiksi ruunikoksi neitokaiseksi, sen selkään noustiin ensimmäistä kertaa. Chinchin oli melko hyväluonteinen tamma, mutta ensimmäisillä ratsastuskerroilla se enimmäkseen pukitteli eteenpäin. Koulutus oli kuitenkin (onneksi) lempeää ja määrätietoista, joten mitään kammoa ei päässyt syntymään. Kun tamma oli koulutettu esteratsuksi, se myytiin nuorelle naiselle, joka halusi edistyä ratsastajana ja päästä kilpailemaan isoihin luokkiin. Nainen jatkoi tamman kouluttamista ja kävi sillä kilpailuissa, jotta sen kokemus karttui. Yhdeksänvuotiaana Chinchin oli ensimmäistä kertaa mukana kansallisissa kisoissa. Sen hermot kestivät hyvin hälinää, vaikka kilpailut olivatkin suurimmat missä tamma oli koskaan ollut. Palkinnoille ratsukko ei päässyt, mutta he saivat arvokasta kokemusta vaativista luokista. Ratsastaja hankki heille valmentajan, joka auttoi heitä edistymään ratsukkona. Chinchinin kilpaura jatkui noin kymmenen vuoden ajan ja sen jälkeen tamma jäi jalostushevoseksi kotitallilleen. Parhaimmillaan tämä 168-senttinen tamma hyppäsi aina 150:n sentin ratoja. Neiti sai viisi jälkeläistä, joista yksi on Sxxmachinen emä, Sxx'n'more. Paciencia, eli Chinchin, oli 25-vuotias kuollessaan vanhuuden uuvuttamana.