Nimi	Rosengårds Coral	Syntynyt	30.06.2012, 8v	Säkäkorkeus	169 cm
Rotu	Fwb	Koulutustaso	Helppo A, 130 cm	Omistaja	Arne & Susanne Rosengård
Sukupuoli	Ori	Väri	Rautiaankimo	Kotitalli	Keinupuun hevostalli

Coral on virtuaalihevonen. Kuvan on piirtänyt Lynn, kiitos!

Coral on emäänsä tullut hyppääjä: hyppykone, jolla on ilmavat liikkeet ja vahva halu pysyä irti puomeista.

sukutaulu

Atlantis Danz	Fonzell
	Solantis Danz
Rosengårds Dusty	Meinrad
	Rosengårds Misty

jälkeläiset

kisakalenteri

PKK-näyttelyt

päiväkirja

31.3.2020 Pirkko Repon estevalmennus Ruunaankoskella
Oli paitsi vähän jännittävää, myös uskomattoman siistiä päästä hyppäämään Pirkko Repon valmennukseen. Mä olin kuullut siitä kaikenlaista - osa hyvää, osa huonoa - ja mä jotenkin oletin, että sen valmennustyyli sopisi mulle. En ollut väärässä, vaikka osa mun tunnin aikana valuttamasta hiestä osoittautuikin tuskanhieksi.

Coral oli tietysti mulle vielä ratsuna vieras. Se oli ollut mulla vasta muutaman hassun viikon, eikä siihen nyt kivon montaa hyppykertaa ollut mahtunut, vaikka me oltiin ehditty pyörähtää jo kaksissa kisoissakin. Itse asiassa mä varmaan olin tähän mennessä hypännyt Carrilla enemmän kaiken kansan katsellessa kuin kaksin, mikä oli tilanteena vähän epätavallinen, mutta ei tuntunut haittaavan hevosta. Carri oli kuin kotonaan minne ikinä me mentiinkin, ja hyppäsi tasan niin hyvin kuin mä sitä ratsastain, eikä tippaakaan enempää tai vähempää.

Carri oli isoliikkeinen ja herkkä, joten pieniä vaikeuksia mulla oli ratsastaa sitä riittävän kevyesti ja hellästi ja pysyä mukana sen hypyissä riittävän eleettömästi. Toisaalta Pirkko Repolta tuli noottia siitä, että mä hädin tuskin uskalsin pitää jalkaa hevosessa kiinni, etten ajaisi sähköistä oria liikaa eteen. Repo oli sitä mieltä, että tuen piti olla hyvä, mutta tasainen. "Missä jalka? Ei hevosen, vaan sun oma! Niin, ei missään. Käytä sitä", se komensi mua, ja ihme kyllä Carri vastasi hyvin selkeämpiin pohjeapuihin ja alkoi liikkua tehokkaammin selän läpi. Repo kehui Carrin valppautta ja säntiillisyyttä, mistä mä tykkäsin itsekin kovasti, mutta hypyt olivat jokseenkin kantikkaitta niin kauan, kunnes mä oikeasti älysin ottaa pohjeavut käyttöön. Sen jälkeen meno jotenkin pehmeni, ja saattoi olla että mä kuvittelin, mutta ihan kuin Pirkko Reponkin ilme olisi pehmentynyt.