chelmsford daybreak

Nimi Chelmsford Daybreak Syntynyt 27.07.2016 Skp, säkä Tamma, 158 cm
Rotu Trakehner Painotus Kouluratsastus Omistaja coupie VRL-11889
VH-tunnus VH- Koulutus Int II Kasvattaja Chelmsford

Day on virtuaalihevonen! Täyttänyt 9 vuotta 01.11.2017.

luonnekuvaus

Day on niitä hevosia, jotka eivät tule muiden nelijalkaisten kanssa toimeen. Tamma kiukuttelee muille hevosille sukupuolesta riippumatta ja tarhaileekin sen vuoksi yksin. Itsenäinen ja hiukan kipakka persoona Day on muutenkin: maasta käsin se voi olla hyvinkin haastava ja vaatii hoitajaltaan paitsi reippautta, myös hevosenlukutaitoa. Day on erityisen herkkä päähän, vatsan alle ja sisäreisiin koskemisesta, joten harjatessa ja varusteita laittaessa sen kanssa tulee olla varovainen, mutta varma. Epäröivä hoitaja ei taatusti saa hevoselle satulaa selkään sen paremmin kuin suitsia päähänkään, vaikka Day pienikokoinen onkin.

Ratsuna Day on hyvin herkkä ja kevyt. Sitä ei todellakaan tarvitse hoputtaa eteenpäin, päinvastoin - energisen ja äkkiä kuumuvan hevosen kanssa on oltava tarkkana, että tekemisessa säilyy rentous ja letkeys. Daylle on hyvä keksiä tekemistä, mutta muistaa ratsastaa sitä liikaa paineistamatta ja pienin avuin. Jos tamma jää kiireiseksi, vetää se itsensä nopeasti virkkuukoukuksi, jolloin siihen on hankala vaikuttaa. Hyvin ratsastettuna Day on kuitenkin näyttävä kouluratsu, jolla on ilmavat tahdikkaat liikkeet ja luontaisesti paljon kokoamiskykyä.

sukutaulu

  i. Derichs
  ii. Richers
  iii. Felissimo
  iie. Retina
  ie. Darina GER   iei. Dericho
  iee. Diamane
  e. De Cloet   ei. Siván   eii. Feil v. Kriesj
  eie. Savoy
  ee. Dandy   eei. Denbury Hanoi
  eee. Dimina

jälkeläiset

kisakalenteri

Day kilpailee porrastetuissa kilpailuissa kouluratsastuksessa! Katso ajankohtaiset kilpailutiedot hevosen VRL-profiilista.

KRJ: vaikeustaso 1, 0p

päiväkirja

31.10.2016: Ratsutuksessa ratsastajana Jacques, kirjoittanut cihara
Tuhahdin minua päin luimivalle Daylle kehotuksen lopettamisesta, kun laskin jalustimia maneesin keskellä. Tamman kiukuttelu oli löytänyt melkein huvittavan sävyn, niin neitimäinen sen olemus oli jatkuvine protestointeineen pieniinkin ärsykkeisiin. Molemminpuolisen viha-rakkaussuhteemme lisäksi olimme edistyneet hienosti myös selästä käsin, kun olimme työstäneet kuukauden sisällä avo- ja sulkutaivutuksia ja hiukan laukanvaihtoja. Koulumestarimme Michal oli myös keskittynyt tamman kanssa takaosakäännöksiin, joissa oli toki vielä paljon petrattavaa.

Lämmittelyjen jälkeen lähdin ratsastamaan Dayta pituushalkaisijalla, missä jo tuttuun tapaan lähdin siirtämään sen etuosaa avotaivutukseen. En edelleenkään vaatinut nuorelta hevoselta paljoa taipumisen puolesta, halusin sen vain kulkevan reippain askelin eteenpäin. Menin muutaman kierroksen suuntaansa käynnissä ja ravissa ja siirryin sitten sulkutaivutusten puoleen. Tamma siirsi takaosaansa niin tottuneesti, ettei sen korvan letkahduksista olisi voinut arvatakaan minkälaisia vaikeuksia meillä oli alun alkaen ollut tämän suhteen.

Annoin tamman kulkea jonkin aikaa suorana, ennen kuin siirsin sen laukkaan ja annoin askeleen venyä parin kierroksen ajan. Day pärskähteli rentoutuen, eikä lähtenyt kiirehtimään laukan tempoa. Taputtelin sitä kaulalle ja aloin sitten ratsastaa sitä pääty-ympyröille ympyrää ja laukkaa vaihtaen. Day oli osoittautunut vaihdoissa oikein mallioppilaaksi ja vaihtoi laukkaa mielellään ja sulavasti melkein ensimmäisistä yrittämistä lähtien.

Tiputin laukan lopulta raviin ja annoin sen ravailla puolipitkin ohjin samalla, kun taputtelin sitä kiitokseksi. Tamma pärskähteli tyytyväisenä ja olin itsekin selässä hymyssä suin. Se oli edennyt todella hienosti kuukauden aikana ja osoitti paljon potentiaali tulevaa varten.

30.10.2016: Ratsutuksessa kirjoittanut omistaja
Day oli vajaassa kuukaudessa kehittynyt mielestäni hyvin. Vaikka olinkin liikuttanut sitä kuluneiden viikkojen aikana itse hyvin kevyesti, lähinnä maastossa tai juoksuttaen, huomasi eron niin selästä kuin maasta käsin. Tamma kantoi itsensä paremmin, liikkui tahdikkaammin ja oli alkanut kehittää lihaksia oikeisiin paikkoihin. Siitä oli tulossa todella kiva ja minä olin enemmän kuin tyytyväinen, että olin saanut sen ratsutukseen Bromfieldiin.

Luonteeltaan tyynemmäksi Day ei kuitenkaan ollut muuttunut. Mitä enemmän sen kanssa teki, sitä enemmän energiaa sillä oli, ja sitä energiaa se hyödynsi välillä tammamaiseen kiukutteluun. Niin Day teki tänäänkin – se ei olisi antanut tarhasta minulle kiinni sitten millään ja yritti taluttaessa näykkiä käsiä jatkuvasti. Komentaminen sai tamman provosoitumaan entisestään ja puremaan minun sijaan narua. Pidin hevosen käsivarrenmitan päässä itsestäni ja huokaisten mietin, että käytöstapojen kanssa pitäisi kyllä vielä tehdä töitä.

Sain hoidettua ja varustettua Dayn ilman sen kummempia konflikteja, mutta olinkin tamman nuoruusvuosien aikana oppinut siinä aika nopeaksi. Ravat pois ja satula selkään – mitä vähemmän hevosta jäi paijailemaan, sitä todennäköisemmin se jaksoi käyttäytyä asiallisesti eikä muuttunut lohikäärmeeksi.

Talli oli hiljainen ja vaikka olinkin vähän haaveillut maastoiluseurasta, jouduin kuitenkin lähtemään lenkille yksin. Day rentoutui heti, kun pääsin sen selkään. Tamma nosti korvat pystyyn ja lähti joustavalla askeleella metsäpolulle. Se kuunteli linnun laulua ja oksien rasahtelua paljon tyynempänä kuin vielä muutama viikko sitten, ja uskalsin antaa sille löysempää ohjaakin ilman pelkoa hevosen katoamisesta horisonttiin.

Kävimme rennon lenkin hevoselta mitään sen ihmeempiä vaatimatta. Day vastasi hyvin apuihin eikä kaasu hirttänyt kiinni missään vaiheessa, ei edes silloin, kun annoin tamman laukata pidemmän pätkän pehmeällä hiekkatiellä. Day tuntui tyytyväiseltä ja jopa rennolta. Sitäkään en olisi osannut odottaa ennen ratsutusjaksoa. Tuskin maltoin odottaa, että pääsisin kokeilemaan tammaa tosissani kouluradalla – ero olisi varmasti huimaava. Täytyi vain toivoa, että minä pysyisin kehityksessä mukana!

1.10.2016: Ratsutuksessa ratsastajana Jacques, kirjoittanut cihara
”Argh”, ärähti Aimee kovaan ääneen juuri astuessani käytävälle, jossa hän pisti Dayta kuntoon. Kipakka tamma oli näykkäissyt häntä hihasta niin, että hampaiden väliin oli jäänyt muutakin kuin pelkkä sinertävä takin kangas. Kohotin kulmiani katsellessani uutta tulokasta, joka luimisteli nyt pää korkealla minua ja Aimeeta vuoron perään katsellen. ”Tästähän tulee varmasti hauska kuukausi”, tokaisin ennen kuin lähdin taluttamaan uutta ratsutettavaamme maneesia kohti ensimmäistä kertaa.

Lämmittelin tummaa ratsuani ensin käynti- ja ravisiirtymisillä ennen kuin aloin ottaa selvää, minkälainen tapaus oli kyseessä. Day oli hyvin peruskoulutettu ja hyvin herkkä erityisesti pohkeelle. Se vastasi painoapuun hyvin ja tuntui jokseenkin ärsyyntyvän kuolaintuesta, mutta hyväksyi tuntuman kuitenkin. Sen kanssa saisi siis olla erityisen tarkkana käden kanssa. Otin sillä myös parit laukannostot, jotka lähtivät hyvin rullaamaan.

Suoristelin Dayta vielä pohkeenväistöillä, joihin se protestoi hieman päätä heittämällä, mutta askelsi silti kauniisti niin käynnissä kuin ravissakin. Taputin tammaa kiitokseksi hyvästä työstä. Päätin kokeilla jo tänään sen etuosan liikkuvuutta kohti puhtaita avotaivutuksia. Lähdin ratsastamaan Dayta maneesin pitkällä sivulla voltin alkuun, mutta jätin takajalat uralle. En tänään pitänyt tärkeänä taivutuksen määrää vaan pelkkä etuosan siirtäminen riitti kiitoksen saamiseksi. Day oli rakenteeltaan hyvin taipuisa, mutta sillä kesti hetki ymmärtää takaosan pitäminen uralla. Neiti protestoi ohjastuntumaa jonkin verran, mutta lopulta lähti rentoutumaan liikkeeseen.

Ravailin pitkät loppuravit ja leikittelin vielä kuolaintuntumalla suunnitellen samalla tulevaa kuukauttamme. Yhteistyömme vaikutti oikein lupaavalta tamman ärhäkästä luonteesta huolimatta.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja - tekstit, muokkaus © coupie - kuvat © Franz Venhaus, lisenssi