20.11.2014: Virkeä vanhus
Niin kauan kuin Bonfire kisasi ja oli aktiivisessa treenissä, se oli kiva ja ongelmaton tapaus käsitellä. Toki se on aina ollut henkeen ja vereen kilpahevonen ja sen myötä hieman kuuma ja vaativa ratsastaa, mutta perusluonteeltaan se oli kuitenkin kilpauransa huipulla ollessaan kiltti ja helppo. Sen kun vain pakkasi hevosen traileriin ja ratsasti sen sitten kisaradalle - Bon hoiti homman kotiin joka kerta ilman turhaa hötkyilyä. Eläkkeelle jäätyään ori on kuitenkin vähän vinksahtanut. Siitä on tullut entistäkin touhukkaampi hoitaa ja yllättävää kyllä, suorastaan vaikea pitää lapasessa selästä käsin. Bonfire on käyttänyt eläkepäivänsä siihen, että se on opetellut pukittelemaan, ja täytyy todeta, että harjoittelu ei ole mennyt hukkaan. Viime viikolla Bon täräytti tantereeseen kesken maastolenkkien ensin kaksi tallityttöäni ja sitten minut, ihan vain silkkaa ylienergisyyttään. Ei auttanut kuin viedä papparainen tänään kentälle pientä kurinpalautusta varten. Bon on kuitenkin tilannetajuinen kaveri, eikä pukkeja tänään näkynyt tai kuulunut. Fiillistelyksihän se meni: hevonen teki hellyttävän tosissaan töitä ja minä nautiskelin sen hienoista liikkeistä ja mukavasta tarmosta. Jäykkähän Bonista on jo tullut eikä se jalkakaan noussut enää ihan entiseen malliin, mutta muuten taisi tehdä niin kuskille kuin ratsullekin hyvää päästä verestelemään vanhoja muistoja. Toivottavasti ori nyt pysyy käsissä metsäpolkujenkin puolella, tai jos ei, niin pitänee ottaa koulutreenit eläkeläisen viikko-ohjelmaan ihan säännöllisesti.

Ja muuten! Bonfiren jälkeläiset ovat päässeet viime aikoina kisaamaan siihen malliin, että ori alkaa olla valmis laatuarvosteluihin, vihdoin ja viimein. Toivottavasti pappa mahtuu mukaan tilaisuuteen ja pääsee näyttämään paikan päällä nuoremmille estehevosille, miten homma hoituu ammattilaiselta.

08.05.2014: Onni onnettomuudessa
Bonfire on ollut koko elämänsä terve kuin pukki. En muista kertaakaan, että se olisi edes ontunut tai ollut flunssainen, missään vakavimmista sairauksista puhumattakaan. Se on ollut näin hevosenomistajan ja -kasvattajan näkökulmasta melkein liian hyvää ollakseen totta, eikä ehkä ihmekään, että vähän aikaa sitten onni kääntyi - vaikka minun puolestani olisi tietysti saanut olla mieluummin kääntymättä. Viime viikolla Bon nimittäin tarhasta sitä hakiessani piehtaroi maassa vimmaisesti, selvästi kipeänä. Oireet huusivat ähkyä kilometrin päähän. Täytyy tunnustaa, että siinä vaiheessa meinasi sydän jättää useamman lyönnin välistä ja paniikki iskeä. Ähkyjä on tallissani hoidettu ennenkin, mutta enimmäkseen tapaukset ovat olleet lieviä. Nyt Bonia sai tosissaan käskeä ylös ja kävelemään sillä aikaa, kun odottelimme eläinlääkäriä paikalle. Orin vatsassa oli hiljaista kuin haudassa ja hevonen oli silminnähden kivuissaan, mutta suostui onneksi kävelemään loivaa mäkeä ylös alas ne pitkältä tuntuvat minuutit ennen eläinlääkärin saapumista.

Loppupeleissä voin kuitenkin onnekseni sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Nyt selvisimme eläinlääkärin nopean toiminnan ansiosta ilman leikkausta pelkällä lääkehoidolla, ja hevonen oli seuraavana päivänä jo lähestulkoon kunnossa, joskin väsynyt ja voipunut. Toivottavasti aivan lähiaikoina se ei joudu kokemaan mitään vastaavaa. Bon olisi kyllä leppoisat, huolettomat eläkepäivänsä ansainnut! Sillä on varmasti vielä monta hyvää vuotta siitosorina ja harrastehevosena jäljellä, joten kiitos luojalle siitä, että se on vielä ylipäätänsä elossa. Ähkyn aiheuttajaa emme selville saaneet, mutta varmasti hevosta tulee lähiaikoina tarkkailtua suurennuslasilla. Sormeni ovat tiukasti ristissä sen puolesta, ettei Bon pysyy terveenä vielä pitkään.

30.04.2013: Cup-kuulumisia
Tänään Dark Side Trakehnersissa kisattiin kuukauden päätapahtuma eli ERJ Cup. Meiltä lähdi taas matkaan rekallinen hevosia ja useampi reipas hoitajatyttö, joiden avulla päivä sujui - jälleen kerran - jouhevasti, vaikka ratoja kertyikin alle runsaasti niin minulle kuin hevosillekin. Radat eivät tänään kuitenkaan olleet aivan niin hyviä kuin mihin olen yleensä tottunut! Omassa ratsastuksessa oli paljon parantamisen varaa ja yllättävän moni ratsuistani tuntui suorittavan täysin alle oman tasonsa. Bonfire oli verryttelyssä jäykän mutta todella energisen oloinen, mikä ei ole kovin kiva yhdistelmä. Ori painoi menemään kylki edellä ja pää taivaissa, enkä oikein saanut siitä kunnollista otetta missään vaiheessa. Jälkikäteen on toki helppo sanoa, että olisi pitänyt verrytellä enemmän. Tämä kostautui sitten radalla ensimmäisessä luokassa, joka Bonin kohdalla hypättiin 150 cm korkeudella. Ori otti takajalkavirheillä neljä puomia mukaansa, mikä on tietysti aivan liikaa ja jätti meidät aivan luokan häntäpäähän. Kyllä harmitti, Bon kun on yleensä ollut varsin tasavarma suorittaja ja jaloistaan tarkka! Ennen seuraavaa luokkaa ori pidettiin hyvin liikkeessä, ja verryttelin sen huolella mutta nopeasti muutamilla hypyillä. En tiedä, oliko hevonen 160 cm radalle lähtiessään viimein herännyt vai oliko se tauon aikana muuten mietiskellyt tekemisiään, mutta nyt minulla oli alla kuin toinen eläin. Bon hyppäsi teknisesti haastavan radan puhtaasti ja tuntui todella hyvältä! Vauhti ei riittänyt aivan kärkisijoista kamppailuun, mutta joka tapauksessa Bon sijoittu yli 200 osanottajan luokassa 23:ksi ja oli siten viimeinen sijoittunut - ainoana hevosenani tänään. Kyllä ori oli taas porkkanansa ansainnut!