art of war

Nimi Art Of War, "Aku" Syntynyt 13.04.2019, 4v Kasvattaja Jaana Alsila
Rotu Suomalainen puoliverinen Koulutustaso Koulutetaan Omistaja Jaana Alsila vrl-11889
Skp, säkä Ori, 169 cm Väri Tummanruunikko Kotitalli Leinosen oripihatto

Aku on virtuaalihevonen | PKK3075 | Kuvat © Lynn

FF (2020)

KTK-III (2020)

historiikki

What the ancients called a clever fighter is one who not only wins, but excels in winning with ease.

”Tuossa näet vanhan vamman”, eläinlääkäri osoitteli ruudulla olevaa harmaasävyistä kuvaa. ”Ja siinä vieressä on tuo uusi revennyt kohta. On aika tyypillistä, että uusi jännevamma tulee edellisen viereen. Kannattaa tulla ultraamaan tuo uudestaan parin viikon päästä, nyt siinä on sen verran turvotusta ettei ihan varmaksi voi sanoa. Mutta ei se nyt ihan mahdottomalta näytä.”

Mitä sekin oli tarkoittavinaan? Että Lara jäisi henkiin? Että sillä voisi joskus vielä ratsastaa? Että siitä tulisi vielä kisahevonen? Mä halusin vastauksia enkä arvauksia, ja yhtäkkiä mua rupesi raivostuttamaan koko eläinlääkäri ja se kandi, joka ei ollut koko aikana sanonut sanaakaan. Mitä varten nekin opiskelivat vuosikausia, jos niistä ei ollut edes kertomaan, mitä yhdestä jänteestä oli jäljellä.

Vamma ei ollut traumaperäinen, joten se oli tullut pikkuhiljaa, edennyt ehkä vähän jokaisella askeleella, jokaisella ratsastuskerralla ja jokaisella hypyllä. Sellaiset jännevammat syntyvät toistuvien ylivenytystilanteiden takia. Jänteeseen tulee pienenpieniä vaurioita, joista mikään ei yksinään haittaa sen toimintaa millään lailla, mutta kun niitä pienenpieniä vaurioita on riittävästi, jänne lakkaa kestämästä rasitusta, jota se on aiemmin kestänyt. TIESIN sen kaiken, ja silti olin ratsastellut Laralla vailla huolen häivää. Ajatellut, että kun olin kerran hoitanut sen kuntoon, se olisi kunnossa nyt ja aina. Ihminen ottaa elämänsä aikana keskimäärin hieman alle kolmesataa miljoonaa askelta. Montako hevonen? Olinko ratsastanut Laran askeleet loppuun?

Mä halusin tietää. Ja halusin muutakin.

”Mitä luulet, voisiko sen astuttaa?”

Ääni kaikui klinikalla ja mä mietin hetken, miksi se kuulosti niin tutulta, ennen kuin havaitsin lauseen karanneen mun omasta suustani.

Mitä vittua, Rasmus???

luonnekuvaus

Speed is the essence of war.

sukutaulu

  i. Balaclava xx
  Fn, KTK-II
  ii. Crimea xx   iii. Constanta xx
  iie. Aqyar xx
  ie. Knitting Glory xx   iei. Knife Party xx
  iee. Pandatinder xx
  e. Living Art
  PP-MVA
  ei. Art Of Dreaming   eii. Artistic Difference
  eie. Dreamweaver
  ee. Living Colors   eei. Mostly Harmless
  eee. Adore

jälkeläiset

kisakalenteri

PKK-näyttelyt

KTK-III 66,7% - PKK:n 97. kantakirjaustilaisuus
Ruunamainen ja melko pyöreä ja hieman lihakseton olemus oriksi. Pää ja kaula ovat kuivat, runko massiivinen. Hieman avonainen kinnerkulma ja etujalkojen polvet eri tasossa. Ylä-alalinjasuhde on hyvä ja takaosassa voimaa. Kaunis väri, paikkapaikoin saisi olla enemmän kontrastia.

Rakenneluokat
06.04.2020 Encore: EO-sert tuom. Jutta
05.04.2020 Kurjenpesä: EO-sert tuom. Elisa
15.03.2020 Encore: EO-sert, EM (söpöys) tuom. Elisa

Varsaluokat
05.11.2019 Järnby: EO-sert (varsa) tuom. Anne
01.11.2019 Saariston hevosopisto: EO-sert (varsa) tuom. Elisa
30.09.2019 Eelinniemi: EO-sert (varsa) tuom. Sage
28.09.2019 Vänrikinmäki: EO-sert (varsa) tuom. Tiia

päiväkirja

Äiti paasasi puhelimeen niin kovaa, että mun piti pitää Samsungiani muutaman sentin irti korvalta.
”Sanoivat ruunamaiseksi”, se sanoi tuohtuneena, ”kuulemma lihasköyhä! Sinun pitää tulla liikuttamaan sitä jo tällä viikolla, minä en vielä sen selkään uskalla.”
”Turha sitä on enää puskea huippukuntoon, johan se arviointi oli ja meni”, mä yritin, mutta äiti ei ottanut mun kommenttia kuuleviin korviinsakaan.
”Leinosessa on kenttä jo kuiva. Nähdään perjantaina?” se tiukkasi.
”Mulla saattaa olla perjantaina jotain suunnitelmia Josefinan kanssa ja Akuhan on tosiaan vasta kääntynyt kolmevuotiaaksi, että en kiirehtisi –”
”Otat Josefinan mukaan”, äiti julisti ja mä kuulin, kuinka sen ääni alkoi jo kaikota puhelimesta. ”Heihei”, kuului jostain kaukaa ennen kuin puhelu päättyi.
Mä irvistin omalle puhelimelleni ja tungin sen povitaskuun, ennen kuin nappasin pölyharjan Branin takapuolen päältä ja jatkoin sukimista. Ori vilkaisi mua uteliaana aivan kuin olisi miettinyt, miksen mä enää jutellut ääneen.

Äiti oli aina suhtautunut kasvatteihinsa leijonaemomaisella intohimolla, mutta palattuaan Laran pojan Akun myötä kasvatuskantaan pitkähkön tauon jälkeen siitä oli tullut suoranainen tyranni. Se oli haukkunut mulle milloin minkäkin näyttelytuomarin, kun ori ei ollutkaan joka näyttelyssä BIS-voittaja kaikista äidin odotuksista huolimatta, ja tämänpäiväinen kantakirjaustilaisuus oli tietenkin saanut sen repimään pelihousunsa. Aku oli saanut aika hyvän arvostelun ja KTK-III -palkintoon oikeuttavat (tosin vain puoli pistettä kakkosesta jääneet) pisteet, ja vaikka musta se oli kolmevuotiaalle ja vielä selvästi keskenkasvuiselle hevoselle hyvin, äiti ei oikein sulattanut kommenttia ruunamaisuudesta.

Aku oli itse asiassa varsin ruunamainen yleisolemukseltaan, se oli kiltti niin kuin isoveljensä Easy eikä ollut lainkaan perinyt Laran hapanta naamaa tai Cavan kiljumistaipumuksia. Ainakaan vielä se ei ollut tehnyt mitään sen ihmeempiä koiruuksia ja se oli hyvin käsiteltävissä myös vieraissa paikoissa. Helppoa ratsua siitä kuitenkaan tuskin tulisi: Aku oli osoittautunut kohtuullisen tuliseksi kaveriksi, kun mä olin sen alkuvuodesta laittanut satulaan. Mitään sen kummempia treenejä me ei oltu vielä tehty. Aku osasi kantaa ratsastajan kaikissa askellajeissa, mutta ei ihan aina halunnut, joten pieniä takiaistaipumuksia oli sen kanssa vaadittu.


Aku 3-vuotiskeväänään.

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja - tekstit, muokkaus © Rasmus