no shows

Nimi No Shows Syntynyt 03.09.2014 Skp, säkä Ori, 169 cm
Rotu Trakehner Painotus Kouluratsastus Omistaja coupie VRL-11889
VH-tunnus VH14-021-0570 Koulutus GP, 80 cm Kasvattaja Karla Ackermann

No Shows on virtuaalihevonen! Täyttänyt 20 vuotta 01.10.2016.

KRJ-I (104.5p) 09/15

historiikki

Siinä vaiheessa, kun tapasin No Shows'n ensimmäistä kertaa, olin jo lähemmäs puoli vuotta etsinyt itselleni kouluratsua kenttä- ja estehevosteni seuraksi. Halusin ison, laadukkaan, jo hieman vanhemman orin, jonka kanssa voisin hypätä suoraan kilpakentille. W kuulosti jopa liian hyvältä ollakseen totta. Kasvattajansa Karla Ackermannin kanssa se oli kilpaillut Saksassa Int II -luokissa hyvällä menestyksellä, se oli helposti nostettavissa GP-tasolle ja niin suvullisesti kuin ulkonäöltäänkin se oli kuin suoraan kaikista vaaleanpunaisimmista päiväunistani. Olihan W vaikea ja vaatihan se ratsastajaltaan vietävän paljon - koeratsastuksessa laukannostokaan eivät onnistuneet ilman räjähtelyä - mutta minä ostin sen silti. Ensimmäiset viikot W:n kanssa olivat pelkkää tappelua eikä se kisakentille suoraan hyppääminen ihan niin jouhevasti mennyt kuin kuvitelmissani, mutta pienissä hyvissä hetkissä oli jo silloin lupaus paremmasta. Se, miten hyvään W todella kykenikään, selvisi minulle vasta paljon myöhemmin - ja silloin olin todella, todella iloinen siitä, että olin aikoinani ottanut riskin.

luonnekuvaus

No Shows on itseriittoinen piru hevoseksi ja välillä niin hankala, että se ei ole ansainnut kutsumanimekseen kuin yhden kirjaimen: W. Ori yrittää sinnikkäästi pomputella ihmisiä mielensä mukaan ja muistaa aina tehdä selväksi, jos se ei pidä jostakin. W tietää olevansa paras, arvokkain ja komein hevonen, minkä maa päällään kantaa, eikä se epäröi käyttäytyä sen mukaisesti. Kouluratsuna ja kilpahevosena ori kuitenkin on vain yksinkertaisesti niin loistava, etten minä tai kukaan muukaan jaksa loppujen lopuksi välittää kovin paljoa sen huonoista käytöstavoista. Niin kauan kuin W jaksaa esitellä höyhenkevyitä sarjavaihtojaan, tarmokasta piaffeaan ja jumalallisia piruettejaan, palvoisin minä epäröimättä maata sen kavioiden alla, jos se niin haluaisi.

W on perusnegatiivinen hevonen: useimmista asioista ori ei pidä, melkein kaikki loput ovat sille pelkkää ilmaa. Hevosella on yksi ainoa kiinnostuksenkohde, ja se on tammat. Niiden läsnäollessa W:tä ei kiinnosta juuri mikään muu sitäkään vähää mitä yleensä. Ihmisiä kohtaan ori ei ole aggressiivinen, mutta se osaa kyllä vaikttaa pelottavalta esitellessään hampaitaan ja silmänvalkuaisiaan joka käänteessä. Mikään hoitotoimenpide ei olla sille toista ikävämpi, vaan se kiukuttelee yhtä lailla, oli kyse sitten harjauksesta, jouhien nyppimisestä tai eläinlääkärin visiitistä. Ainoastaan pesemisestä W:n voisi kuvitella pitävän, tai ainakin se seisoo vesiboksissa tavallista rauhallisemmin korvat vain vähän luimussa. W on myös varsin itsetietoinen ja sitä pitääkin säännöllisin väliajoin muistuttaa siitä, että oikeastaan sen kuuluisi väistää ihmistä eikä toisinpäin. Jos hevonen haluaa siirtyä paikasta A paikkaan B, se yrittää sitä välittämättä siitä, seisooko joku hoitajaparka tiellä tai riimunnarun päässä vai ei. Kaiken kaikkiaan W:n kanssa on parasta olla päättäväinen, itsevarma ja nopea: hoitotoimenpiteet kannattaa hoitaa ripeästi pois alta ja jättää hevonen sitten rauhaan, ellei halua orin kanssa tukkanuottasille.

W ei parhaimmalla tahdollakaan voi sanoa helpoksi ratsastettavaksi. Se on reaktioissaan nopea, herkkä ja välillä arvaamatonkin. Epäselvät avut, liikaa tai liian vähän vaatiminen ja tarpeeton paineistaminen saavat orin hermostumaan salamannopeasti. Kokematon ratsastaja saa tuskin hevosta edes kävelemään suoraan eteenpäin, vaikka selässä pysyisikin. Toisaalta W on myös mitä mainion opettaja: sen kanssa huomaa heti, kun tekee jotain oikein. Kun oria ei ärsytä, se toimii kuin ihmisen ajatus. W:llä on mielettömät liikkeet, paljon kokoamiskykyä ja notkeutta. Se todella tuntuu nauttivan pikkutarkasta tekemisestä, vaikka ei jaksakaan montaa toistoa ja ennakoi tehtäviä mielellään. Myös rentouden kanssa voi olla joskus töitä tehtävänä ja onkin hyvä muistaa, että W liikkuu sitä paremmin, mitä vähemmän ratsastaja tekee. W on puhtaasti koulupainotteinen eikä sen hyppytekniikasta kannata puhua mitään, vaikka riittävän hurjapäinen ratsastaja onnistuisikin saamaan sen yli esteistä. Sen sijaan ori maastoilee mielellään, vaikka täysin liikennevarmaksi sitä ei pääse sanomaan ja välillä kyyti voi olla villimpää kuin vuoristoradassa.

Huonotapaiseksi hevoseksi W on yllättävän helppo lastattava. Se matkustaa hyvin pitkiäkin matkoja eikä koskaan stressaa kisapaikoilla. Se kuitenkin kannattaa pitää mahdollisimman kaukana muista hevosista - orit ärsyttävät sitä, tammat häiritsevät keskittymistä. W on luontainen esiintyjä: sen liikkeissä on vähintään kymmenen prosenttia lisää elastisuutta ja ilmaa valkoisten aitojen sisällä. Kisoissakaan W ei anna ratsastajan virheitä anteeksi, mutta hyvin ratsastettuna se on karismaattinen näky ja erottuu kyllä edukseen.

sukutaulu

  i. Zero Zero
  m 170cm
  ii. Crazy Great
  rn 171cm
  iii. Jimmy The Great
  m 167cm
  iie. China Girl
  rt 163cm
  ie. Zero Percent
  mkm 165cm
  iei. Hesitant Alien
  km 166cm
  iee. Zombie Dance
  m 162cm
  e. No Kidding
  rn 166cm
  ei. Live In Berlin
  rt 165cm
  eii. Skylines
  prt 163cm
  eie. Look Alive
  rn 167cm
  ee. No Action
  mrn 160cm
  eei. Fake Your Death
  m 161cm
  eee. Nikita
  rn 158cm

sukuselvitys

W on isänsä Zero Zeron kuva. Orit ovat liki sentilleen samankokoisia, hiilenmustia ja niin itsensä kuin omistajiensa mielestä upeita. Ulkopuolinen erottaisi W:n Zero Zerosta vain siitä, että jälkimmäisen otsaa halkoo tähden sijaan piirto. Saksalaissyntyinen, mutta nykyään italialaisomistuksessa oleva Zero Zero on tehnyt pitkän uran kilparatsuna koulukentillä ja tahkonnut kansainvälisiä kisoja kaikkia mantereita myöten. Se on kantakirjattu II-palkinnolla ja luonnollisesti äärimmäisen suosittu jalostusori. Tällä hetkellä 20-vuotiaalla Zero Zerolla on toista sataa jälkeläistä ympäri maailmaa, ja iso osa on osoittautunut päteviksi kouluhevosiksi aina GP-tasolle asti. Ori ei ole helppo tapaus maasta eikä selästä käsin, mutta yhtä kaikki se on hevonen suoraan monien pienten ja vähän isompienkin hevostyttöjen päiväunista.

W:n ii. Crazy Great oli sekin lähestulkoon nimensä veroinen kouluratsu. 171-senttinen ruunikko kehittyi nuorena hitaasti eikä se ollut vielä 9-vuotiaanakaan kovin ihmeellinen. Sen jälkeen ori kuitenkin vaihtoi omistajaa nuoren kouluratsastajan talliin, jossa palaset loksahtelivat paikoilleen ja hevonen nousi nopeasti GP-luokkiin saakka. Luonteeltaan Crazy Great oli älykäs ja ystävällinen herrasmies, joka esiintyi aina korvat hörössä. Crazy Great kilpaili ympäri Keski-Eurooppaa hyvällä menestyksellä, ennen kuin se 17-vuotiaana jäi eläkkeelle ja menehtyi muutamaa vuotta myöhemmin ähkyyn. Orilla on viitisenkymmentä jälkeläistä.

W:n isänemä Zero Percent on melko tavanomaisesta suvusta tuleva, keskikokoinen ja kaunis kimotamma. Se myytiin nuorena kasvattajaltaan parempaan harrastamiseen ja kilpakäyttöön saksalaisperheelle, jonka omistuksessa tamma on edelleen - 26-vuotiaana! Zero Percent on opettanut perheen lapset ratsastamaan ja toiminut paitsi koko sisaruskatsaan, myös äidin kilparatsuna kouluradoilla aina vaativan A:n tasolle saakka. Kilttiluonteisella, mutta herkällä ja opettavaisella hevosella on neljä jälkeläistä, joista Zero Zero on vanhin. Muut eivät ole menestyneet aivan niin hyvin kuin isoveljensä, mutta kaiken kaikkiaan Zero Percent on jättänyt hienoliikkeisiä, terveitä ja kaunsrakenteisia kouluhevosia.

W:n emä No Kidding on 166-senttinen kevytrakenteinen, hienoliikkeinen ruunikko. Tamma on vaihtanut elämässään muutaman kerran omistajaa, mutta pärjännyt ratsastajan kuin ratsastajan kanssa kouluradoilla ja tehnyt tasaista tulosta Inter II -luokkia myöten. Nuorempana No Kidding kilpaili kansainvälisissäkin kisoissa, ja hieman vanhempana se nosti useamman juonioriratsastajan vaativiin luokkiin. Tamma on kantakirjattu III-palkinnolla. No Kidding on välillä hieman äkkipikainen luonne ja äärimmäisen herkkä ja kuuma ratsastaa, mutta liikkuessaan se on äärimmäisen hieno ilmestys! Hevonen sai ensimmäisen varsansa 5-vuotiaana ennen kilpauran starttaamista ja seuraavat neljä sen loputtua. Tällä hetkellä No Kidding viettää eläkepäiviään Pohjois-Saksassa.

W:n ei. Live In Berlin, 165-senttinen tulipunainen rautias trakehner, myytiin kasvattajaltaan parivuotiaana Yhdysvaltoihin. Ostaja oli kovin mieltynyt sen emään, Look Aliveen, ja halusi tammasta varsan. Live In Berlin ei osoittautunut ollenkaan huonoksi ostokseksi. Laadukas, hyvin liikkuva ja rakenteeltaan korrekti ori kasvoi tasaisen varmaksi kilparatsuksi, joka pärjäsi niin koulu- kuin esteradoilla ja starttasi myös muutaman kerran kenttäkilpailuissa. Hevonen oli aina hyväntuulinen, helppo ja mutkaton tapaus, jonka kanssa oli kuulemma suuri ilo työskennellä. Live In Berlin sai Yhdysvalloissa parikymmentä jälkeläistä, ja saman verran lisää Saksassa, jonne se palautui kasvattajalleen eläkepäiville. Ori lopetettiin 20-vuotiaana jalkavamman seurauksena.

W:n ee. No Action toimi koko elämänsä pääasiassa siitostammana. Hienon sukunsa vuoksi sillä oli paljon jalostusarvoa, ja koska tamma itse ei osoittautunut keskinkertaista kummemmaksi liikkujaksi, se jäi kasvattajalleen siitokseen. No Action oli maasta käsin hieman vaikealuonteinen, mutta selästä maailman helpoin ja rauhallisin tapaus. Se saikin toimia kasvattajan omien ja tuttujen lasten alkeisratsuna ja täytti pestinsä erinomaisesti. Kaunis, joskin 160-senttisenä melko pienikokoinen ruunikko, pärjäsi myös näyttelyissä, ja se kantakirjattiin II-palkinnolla. No Action sai 11 jälkeläistä, joista lähes kaikki ovat päässeet näyttämään kyntensä kilparadoilla. Tamma menehtyi onnettomuudessa 18-vuotiaana.

jälkeläiset

11.01.2015 trak-o. Wister Nevermind - e. Nera Carana - om. coupie, VRL-11889 - KRJ-I
04.03.2015 brdbg-t. Pianca Spider - e. Tänzerin Patrizia - om. mokkamasiina, VRL-13501
24.04.2015 trak-o. In Absentia F - e. Iréne - om. coupie, VRL-11889
19.10.2015 fwb-t. Pumpkin Pie DFC - e. Vanessa Atalanta - om. Ciara, VRL-12454
04.12.2015 trak-o. Levian Calcarus - e. Calabria - om. Odeya, VRL-13643
06.03.2016 ewb-t. Domer Nothing - e. Balirca My - om. miivi, VRL-13320
15.08.2016 trak-o. Jigger F - e. Jewelberry - om. Manaaja, VRL-14336
11.09.2016 trak-o. Hagen Coup - e. Hessperia - om. Jere, VRL-14433

kisakalenteri

W kilpailee porrastetuissa kilpailuissa kouluratsastuksessa! Katso ajankohtaiset kilpailutiedot hevosen VRL-profiilista.

KRJ: vaikeustaso 11, 6690.91pp

W on saavuttanut maksimitasonsa.

tarinakilpailut (klikkaa näkyville)

12.11.2014 Pikkulinnun talli - KRJ vaA - 1/7
Tehtävänanto: Kirjoita runo tai tarina kilpailua edeltävistä tapahtumista.

Uusittu opas onnistuneeseen kisapäivään: koeratsasta hevonen maanantaina, osta se tiistaina ja osallistu sillä koulukilpailuihin keskiviikkona.

Ajatuksen tasolla yllä esitelty konsepti on toki ihan toimiva. Kuski, allekirjoittanut, osaa periaatteessa hommansa ja hevonen, oikein kiva ja kokenut No Shows, on todistetusti joskus tampannut läpi teknisemmänkin radan kuin vaativan A:n. Ei sillä niin väliä, että koeratsastus oli ollut kaikkea muuta kuin silkkaa nautintoa ja ilotulitusta alusta loppuun, tai että W:n kotiuduttua oli se ensi töikseen kiskonut minua perässään pitkin jäistä tallipihaa. Ehkä kolmas päivä toden sanoo ja yhteisymmärrys orin kanssa löytyy verryttelykentältä. Ehkä ei, mutta silti en voinut olla innostumatta ajatuksesta, että pääsisin saman tien näkemään ja näyttämään muillekin, mihin W:stä oikeasti oli.

Pieni epävarmuus iski kuitenkin tajuntaan siinä vaiheessa, kun kello kuusi keskiviikkoaamuna kökötin W narun päässä tallipihalla ja yritin saada oria viittä metriä lähemmäs kuljetusautoa. Hevosen ylenkatse oli silminnähtävää: se mulkoili minua ylhäisistä korkeuksistaan muistuttaen huomattavasti enemmän isoa, mustaa lohikäärmettä kuin hevosta, enkä olisi yhtään hämmästynyt, jos se olisi seuraavaksi syössyt sieraimistaan tulta.

Puolta tuntia myöhemmin minä sitten istuin vetoauton etupenkillä hammasta purren ja pitelin olkapäätäni, johon W oli harjaantuneesti onnistunut teroittamaan hampaansa. Kuskin paikalla valmentajani Lindgren pyöritteli päätään ja ripitti minua siitä, kuinka kisoihin ei lähdetty harjoittelemaan vaan pärjäämään. Viime tipassa paikalle saapuneella Lindgrenillä oli loppujen lopuksi kestänyt neljä sekuntia saada W koppiin: yhden mies oli kuluttanut hevoselle murahtamiseen ja loput sen lastaussiltaa pitkin taluttamiseen.

Niin helppoa sen on, kun sen osaa. Toivoa sopii, että sama pätisi kouluratsastukseenkin, sillä kyllä me sen osasimme, minä ja W molemmat – erillisinä yksikköinä ainakin.

29.11.2014 Granstad - koulu vaA - 1/9
Tehtävänanto: Norjan luonto on täynnä tuttuja pohjoismaisia villieläimiä. Granstadin lähialueilla, satunnaisesti tallialueellekin eksyen, liikkuu talvisaikaan esimerkiksi muutaman suden lauma, jokunen ilves ja läjäpäin poroja. Tee kisapäivän päätteeksi Facebook-päivitys jossa tiivistät päivän tunnelman: mitä tuli nähtyä ja koettua.

Pieni vinkki köyhille & kipeille mutta eksotiikannälkäisille: ei tartte lähteä Norjaa kauemmas! Kävelytin tänään W:tä kisapäivän jälkeen maastossa, kun tien yli alkoi virrata poroja. Sata olisi aliarviointia: elukoita hölkkäsi meidän edestä ja takaa tien puolelta toiselle, hirveällä kiireellä ja ihmeellisen mölinän säestämänä. W tietysti saksalaisella mentaliteetillaan puhisi ja potki vähän, yritti reppana ilmoittaa, että kun liikenteessä kerta oikealta tulijoita väistetään, hänellä on etuajo-oikeus. Poroja ei kiinnostanut hevonen eikä liikennesäännöt, joten ei auttanut kuin odottaa, että ne pääsivät alta pois. Jo tämä oli mulle kammottava kokemus, koko ajan kuumotti, milloin sarvet iskeytyvät kropasta läpi.

Tie oli juuri ehtinyt tyhjentyä, kun selkisi sekin, miksi poroilla oli niin kova kiire: niiden perässä jolkotteli mikäpä muukaan kuin aito, elävä, hengittävä susi. Vanhaan ja viisaan, mutta niin vietävän pelottavan näköinen eläin pysähtyi hetkeksi tien laitaan ja tuijotti meitä keltaisilla silmillään kuin mikäkin profeetta. W alkoi jo vähän hermostua tästä villieläinten vallankumouksesta ja mä yritin kuumeisesti päättää, pitäisikö hypätä orin selkään ja karauttaa paikalta, leikkiä kuollutta vai yrittää viestittää sudelle, että mussa ei ole juuri mitään syötävää, syö hevonen ensin, se on hyvässä lihassa.

Lopulta W ratkaisi tilanteen ponkaisemalla oikein kunnolla kahdelle jalalle ja jysäyttämällä sitten etukavionsa vähän lähemmäs sutta kuin mä olisin uskaltanut. Uskokaa kun sanon, että hevoseksi W on uskomattoman tyhmänrohkea ja halutessaan aika pelottava ilmestys koko komeudessaan. Fiksuna tyyppinä susi tajusi siitä sitten lähteä jahtaamaan poroja hyvän sään aikana ja mä pääsin tasoittelemaan sykettäni W:n riimunnarussa roikkuen.

Tarinan opetus? Hoitaja saa jatkossa kävelyttää hevoset, jos kisataan Norjassa.

29.11.2014 Granstad - koulu inter II - 3/4
Tehtävänanto: Yllätysmomenttina luokassa on yksi ylimääräinen julkkistuomari joka tuskin tietää hevosista tuon taivaallista. Kuka oli ottamassa teidän alkutervehdyksen vastaan, miten se vaikutti rataan ja mitä tämän julkkiksen arvostelupapereista löytyi? Kirjoita enintään 250 sanan teksti.

Teiniajoistani ei ole vielä niin kauan, ettenkö olisi tunnistanut entistä emotionaalissävytteisen musiikin kuningasta kun sellaisen näin – vaikka tapahtuma olikin kouluratsastuskilpailut eikä mitkään kauan aikaa sitten hajonneiden bändien kokoontumisajot. Miehen nykyisellään iloisenpunainen hiuskuontalo tuomarienpöydän takana osui silmääni vasta siinä vaiheessa, kun laukkasin W:llä alkutervehdykseen. Ellei ratsuni olisi itse osannut liukua tyylikkäästi pysähdyksiin vaaditussa pisteessä, olisin varmasti huristellut ohi: niin intensiivisesti olin keskittynyt tuijottamaan tuomarin kasvoja epäuskoisena. Mutta kyllä, Gerard Way – sarjakuvataiteilija, muusikko, edesmenneen My Chemical Romancen keulakuva, entinen tuleva mieheni – se oli.

Tilanne tuntui erittäin absurdilta ja myös hiukan painostavalta kun otti huomioon, että hevoseni on nimetty kyseisen herrasmiehen erään kappaleen mukaan – puolustuksekseni on tosin sanottava, että minä en sitä päättänyt. Käteni tärisivät pahemmin kuin isomummollani ja unohtelin vähän väliä, mihin seuraavaksi piti ratsastaa ja mitä siellä pitäisi tehdä. W:tä eivät tuomarit tai minun hermoiluni kiinnostaneet, mutta sitä nyt ei kiinnosta usein mikään muukaan. Hevonen hölkkäsi radan läpi niin kuin se on tehnyt kymmeniä kertoja aiemminkin ja minä istuin selässä kuin suolapatsas toivoen maanisesti, etten nolaisi itseäni aivan täysin.

Arvostelupaperista ei juuri ottanut selvää. Sulkutaivutuksen kohdalla oli maininta kivasti nimetystä hevosesta ja passagen kommentteihin oli raapustettu suttuinen kuva räjähtävästä laivasta, mutta saadut numerot olivat täysin mielivaltaisia. Tosin väliäkös sillä: yksi kisa sinne tänne, tuleehan näitä. Tuomarin kohdalle sutaistu huoleton allekirjoitus, G. Way, taisi kuitenkin olla se syy, minkä takia paperi myöhemmin päätyi tallin oleskelutilan seinälle kunniapaikalle ilman minkäänlaista panosta minun taholtani. Näytti siltä, etten ollut talliltamme ainoa, joka oli joskus kuluttanut teinivuotensa itkien erään kemikaaliromanssin perään.

01.12.2014 Olfinion Dressage - KRJ GP - 6/11
Tehtävänanto: Brittiläinen kouluratsastusguru Jean Clayworth tulee pitämään Oldfinion Dressagen tiloihin valmennuksia. Sinä osallistut hevosellasi valmennukseen. Valitse tasoltasi kouluratsastustehtävä jota suoritat ja kirjoita päiväkirjamerkintä valmennuksestasi joka sisältää Jean Clayworthin kommentit ratsastuksestasi. Pituus max. 100-150 sanaa.

W on laukanvaihtojen ammattilainen – niin halutessaan. Kaikista mieluiten se tekee vaihtoja joka askeleella, pidempien välien kanssa joutuu välillä tappelemaan. Siksi en suoranaisesti innostu, kun legendaarinen Jean Clayworth ilmoittaa, että seuraavana tehtävänä on sitten vaihdot lävistäjällä joka kolmannella askeleella. W ei ole samaa mieltä – se haluaa vaihtaa nyt eikä kahden laukan päästä. Ensimmäiset yritykset menevätkin minun ja ratsuni väliseen väittelyyn siitä, mitä tehdään vai tehdäänkö mitään, jos hevonen ei saa päättää.

”Vaihdot joka kolmannella!” valmentaja huomauttaa uudelleen. Ja uudelleen. Jean jaksaa neuvoa meitä uskomattoman kärsivällisesti, vaikka niin W:tä kuin minuakin hermostuttaa koko farssi. Loppuun saamme tehtyä neljä kelpoa vaihtoa halutulla askelvälillä, mutta on se kyllä suhteettoman kovan työn takana. ”Treenatkaa paljon ihan perusasioita”, valmentajan palaute kuuluu. ”Se on laadukas hevonen, sillä on kiva liike, mutta vähän liian kurittomalta se vaikuttaa. Älä lannistu, mutta ori vaatii vielä aika runsaasti treeniä perusteiden parissa.” Oikeassahan valmentaja on, mutta täytyy myöntää, että sieluani vähän kirveltää ottaa palaute vastaan. Ensi kerralla paremmin, vannon. Silloin W saisi luvan tehdä myös ne helpommat tehtävät asiaankuuluvalla vakavuudella.

01.12.2014 Anfarwol Acres - koulu GP - 2/11
Tehtävänanto: Kirjoita kuvaus suorituksestasi. Kaikkien tarinan sanojen tulee alkaa samalla (vapaavalintaisella) kirjaimella.

Komea kouluhevoseni kauhistui kettuillakseen kesken kisaradan kammottavasta kukkakoristeesta, karautti kiitolaukkaa kotia kohden, kopauttipa kiitäessään keskenkasvuisen katsojan kaviollaan kanveesiinkin. Kuski kiittää, kuittaa: ”Kivaliikkeinen, kiltti kisahevonen kaupan!”

päiväkirja

02.06.2016: Estevalmennus
Koska yksi hevosenhoitajistani, Marie, on yllytyshullu, ilmoittautui hän muiden työntekijöiden innostamana estevalmennukseen - W:n kanssa. Orihan ei tosiaan hyppää oikeastaan koskaan mitään, mutta Marie ajatteli, että nyt vanhemmilla päivillään W voisi "nauttia" pienestä estetreenistä. Niinpä eräänä lauantaina Marie ja W lähtivät hyppäämään minun ja nelivuotiaan kenttähevoslupaukseni kanssa kotivalmentajani Lindgrenin valvovan silmän alle. Olimme ajatelleet, että olisimme tyytyväisiä jos Marie pysyisi selässä ja saisi W:n ylittämään edes kavaletteja, mutta oripa yllätti meidät kaikki täysin! Vaikka meno olikin välillä vähän hurjan näköistä, Marie ja Lindgren saivat W:n läpi pienestä kuuden esteen radasta ilman pudotuksia. Hevosen tekniikastahan nyt ei kannata edelleenkään puhua mitään enkä tiedä oliko sillä niin hauskaakaan, mutta hyvää jumppaa pikku pomput olivat. W:hän ei ole enää mikään nuori, mutta onneksi edelleen hyvässä lihaskunnossa ja täysin terve. Hieno W!

11.11.2014: Hevonen nimeltä No Shows
Olen ostanut hevosen! Se on ensimmäinen oikea kouluratsuni ja ainoa hevoseni, joka ei puhtaasti osaa hypätä (yritin koeratsastuksessa ja uskokaa kun sanon, että ori olisi mieluummin kiivennyt häntä edellä puuhun kuin hypännyt yli kahdeksankymmenen sentin pystyestettä). Sen nimi on No Shows - pelkkä W näin kotioloissa. Kymmenvuotias trakehner tarttui mukaani saksalaiselta kasvattajaltaan ja voin hyvillä mielin sanoa, että uskon tehneeni aika hyvät kaupat. W on täydessä kisakunnossa ja mallia heti valmis: sen kanssa ei tarvitse kuin hypätä selkään ja lähteä radalle... ainakin noin teoriassa. Käytännössä se on aika luonteikas kaveri, joka ei ihan ilmaiseksi kuljettele ratsastajaa pisteestä A pisteeseen B. Hetki siis ehkä menee, ennen kuin saamme W:n kanssa säädöt kohdilleen ja pääsemme valloittamaan maailman. Sitä ennen älkää tuomitko, jos joskus näette tallipihalla tai kentällä ison, mustan puoliverisen kiskovan minua perässään kuin märkää rättiä. Hyvä siitä vielä tulee!

Ulkoasu © Vapaasti kopioitavaa by evia & Milja - tekstit, muokkaus © coupie - kuvat © Franz Venhaus, lisenssi