dark escape
14.05.2013 - (ehkä) viimeinen koitos
Escape on ollut minulle yksinkertaisesti unelmien täyttymys joka ainoa hetki lähtien siitä, kun kipusin sen selkään koeratsastuksessa. Tamma on juuri niitä kerran elämässä -hevosia, jollaista ei vain ole toista. Se on jättänyt mielettömiä jälkeläisiä - upean Ephraimin, joka itsekin on jo isä, lukuisia sijoituksia keränneen Pinescapen, maailman kauneimman Emmanuellen... Se on pärjännyt kilpailuissa paremmin kuin kukaan hevoseni koskaan aikaisemmin. Siitä on tullut niin hyvä ja niin rakas, että välillä tekisi mieli pysäyttää aika ja estää eläintä vanhenemasta. Sillä tosiasiahan on, että Escape on jo suhteellisen iäkäs, kun ottaa huomioon sen historian huippuluokan kilpahevosena. Se ei ole lähiaikoina enää kilpaillut tai varsonut, mutta siltii tamman kanssa joutuu treenaamaan jatkuvasti, tai se kerää pöllöenergiaa ja muuttuu täysin mahdottomaksi käsitellä. Escape ei todellakaan ole mikään oloneuvos tai nuorempien hevosten tarhatäti. Niinpä suunnitelma on nyt tämä: Escape osallisuu toukokuun lopussa yleislaatuarvosteluun. Sen jälkeen se astutetaan vielä kerran ja katsotaan varsan vieroittamisen jälkeen, mikä on tilanne. Minä tietenkin haluaisin pitää Escapen ikuisesti, mutta se kuulemma on mahdotonta. Ja minä kun niin luulin, että Escapen kanssa voi vain nauraa mahdottomalle!

03.12.2012 - estevalmennus, valmentajana Emma Mäki (kirjoittanut omistaja)
Luottovalmentajani Lindgrenin sijaan meillä kävi vierailemassa tänään vähän nuorempi ja kokemattomampi mutta äärimmäisen pätevä estevalmentaja Emma Mäki. Hänellä on tapana antaa myös kirjallista palautetta sanallisen lisäksi, ja tällainen oli arvio tänään:
Koska coupie ja Escape oli minulle ennestään tuntematon ratsukko, tein valmennuksen rungon suhteellisen joustavaksi. Tunnin alkuun kyselinkin ratsastajalta, millaisia asioita hän haluaisi harjoitella. Coupie ehdotti laukankontrollointitreeniä, joka sopi minulle hyvin. Alkuun pyysin ratsukkoa kuitenkin jatkamaan alkuverryttelyä ottamalla lyhyille sivuille avo- ja sulkutaivutusta ravissa ja laukkaamaan keskiympyrät. Escape liikkui irtonaisesti omalla moottorilla, mutta kokoamista vaativiin tehtäviin auttamattomasti liian pitkässä muodossa. Kun coupie sai ratsastettua tamman ryhdikkäämmäksi, alkoivat taivutuksetkin onnistua. Laukassa hevonen tuppasi hivenen kiihtymään, mutta lyhyen verryttelyn uskalsin kuitenkin päästää ratsukon laukkapuomien kautta hyppäämään. Molemmilla lävistäjällä oli pysty ja okseri suhteutetulla välillä, ja siinä sitten pyörittiin kahdeksikkoa. Aluksi coupie ei ollut täysin tilanteen tasalla ja töni hevosta esteelle, mihin Escape vastasi välittömästi kieltämällä. Kun sitten ratsastaja alkoi odottaa hevosta, tamma työskenteli hyvällä sykkeellä. Lisääminen on ratsukolle helpompaa kuin lyhentäminen, mutta tarvittaessa molemmat sujuvat kyllä. Loppuun otimme kääntämis- ja kontrolliharjoitusta: nyt lävistäjällä ensimmäisen hypyn jälkeen piti kääntää takaisin päätyä kohden, laukata ympyrä loppuun ja tulla sitten linjalle. Tässä huomattiin, että Escape ei ollut täysin rehellisesti avuilla vaan hyppäsi ulkopohjetta vasten kääntyen hitaasti. Tätä ongelmaa korjattiin lopputunti ja lopetettiin vasta, kun tamma molempiin suuntiin oli rehellisesti pohkeiden välissä ja kääntyi tarkasti ja nopeasti. Jatkamme kääntämisharjoituksia myös ensi kerralla.

17.11.2012 - estevalmennus, valmentajana Sani
Oli vuorossa Escapen ja Coupien estevalmennus. Ratsukon verytelessä maastossa, olin rakentanut pienen 160cm esteen radan, ja pitkälle sivulle neljä puomia. Parin tultua maastosta siirryimme heti ravityöskentelyyn. Escapea ei oikein kiinnostanut puomit ja tamma ravaili ohi ja meni ihan oman päänsä mukaan. Coupie saikun saikin tamman kuriin. Laukassa Escape taas hieman villiintyi, mutta ratsastaja palautti sen nopeasti takaisin ruotuun. Työskentelimme vielä hetken ennen kuin siirryimme isommille esteille. Tulimme ensin tavalliselle pystylle. Este sujui hyvin ja Escape tuli reippaasti. Tamma oli kääntymässä jo seuraavalle esteelle, mutta Coupie ehti pysäyttää tamman aikeet. Seuraava este oli okseri. Tämäkin sujui ongelmitta. Korjasin Coupien istuntaa seuraavalle sarjalle. Sarjan molemmat esteet olivat pystyjä. Ensimmäiselle tamma hyppäsi liian kaukaa ja siksi välin askeleet menivät sekaisin. Seuraavalla kerralla tulitte huolellisemmin, ja nyt sarja ylittyi ketterästi. Yhdistin vielä kaikki esteet yhdeksi sarjaksi. Escape tuli kaikki esteet kunnon ilmavaralla ja reippaalla vauhdilla. Vaikka vauhtia löytyi, esteet ylittyivät huolellisesti.

11.11.2012 - lapsia ja laatiksia
Viime kuun ERJ-laatuarvostelussa Escape palkittiin I-palkinnolla, ja näin ollen siitä tuli menestyinen koskaan omistamani hevonen. Tamma oli kuin olikin saatu pestyä (vaikka tallitytöillä siinä aikamoinen kiroaminen oli), ja säännöllisen treenaamisen takia se on äärimmäisen hyvässä kunnossa. Hampaiden vilautteluilta ei the pävänä vältytty, mutta yhtä kaikki Escape onnistui haalimaan kasaan hienot 115.6p, jotka riittivät ykköspalkintoon heittämällä. Minun tekisi melkein mieli heittää tamma kisaeläkkeelle, niin hienosti se on pärjännyt, ja alkaa käyttämään sitä siitokseen enemmänkin. Syyhän tällaiseen mielihaluun on mieletön tammavarsa, jonka Escape synnytti lokakuun lopulla. Emmanuelleksi nimetty vauva on aika topakka neiti, ja sen isään Beckhamiin olen aivan lääpälläni. Odotukset ovat kovat Emmanuellen suhteen, enkä usko, että joudun pettymään - Escapen edellinen minulle jäänyt varsa Ephraim on jo menestynyt (myös kenttä)kisoissa hienosti. Ehkä olisi kuitenkin liioittelua pitää itselleen samasta tammasta, kuinka hienosta tahansa, kolme hevoslasta, joten eiköhän Escape saa vielä toistaiseksi juosta traileriin muiden mukana, kun ollaan lähdössä este- tai kenttäkilpailuihin. Ja kuka tietää, ehkä ensi vuoden puolella Yleislaatuarvostelu ja Esteratsujen laatuarvostelu voisivat olla ihan mahdollisia tavoitteita...

05.10.2012 - estevalmennus, valmentajana misery.
Miseryn valmennuksessa tänään keskityimme tekniikkaan hiukan pienemmillä esteillä. Escape oli tavattoman innokas, mutta tehtävistä selvittiin silti kunnialla, onneksi. Valmentajan kommentit:
Alkuverryttelynä oli ravipuomit toisella pitkällä sivulla ja laukkapuomit toisella. Laukka nostettiin tai raviin siirryttiin lyhyen sivun puolessa välin. Escape ei ensin viitsinyt nostella jalkojansa lainkaan vaan kolisteli puomeja minkä ehti. Pyysin ratsastajaa olemaan napakampi ja huomauttamaan vaikkapa raipalla ennen puomeja. Escape alkoi jo hieman heräillä ja puomit menivät hyvin, joten tein kummallekin pitkälle sivulle pienet verryttelyesteet. Alkuunsa ratsukko sai hypätä ympyrällä kummatkin esteet. Escape suoritti mallikkaasti kaksi estettä ympyrällä, joten lisäsin vielä kaksi muuta estettä ympyrän kaarelle. Tehtävä kävi selvästi hankalammaksi, sillä Escape ei oikein olisi malttanut odottaa ja hieman ryntäsi esteille. Kehotin ratsastajaa kokoamaan laukkaa huomattavasti enemmän ja ottavan hallinnan takaisin. Kun esteet onnistuivat kumpaankin suuntaan tarpeeksi hyvin, niin korotin ne kaikki 120cm korkuiseksi. Tehtävä oli haastava, mutta ratsukko selvisi siitä hienosti. Ratsastaja sai Escapen pidettyä rauhallisena ja Escape taasen hyppäsi oikein hienosti esteet. Annoin luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn ja jaoin samalla palautetta ratsukosta tarkemmin.

04.10.2012 - estevalmennus, valmentajana Mariella
Mariella kommentoi meille hyvin tyypillistä estetreeniä näin:
En ollut koskaan ennen valmentanu huipputason esteratsua, joka hyppäisi jo lämmityksissä metrin esteitä. Minun valmennattavat kun olivat juuri olleet tuota metrin tasoa. Olin jännittynyt ja tärisin ilosta kävellessäni kentälle. Ilma oli nätti kahden sateisien päivän jälkeen, eikä kentällä onneksi ollut enää vesilätäkäitäkään. Kirpeä lokakuutuuli kuitenkin pisteli poskia. Escape oli jo ratsastajansa coupien kanssa kentällä, ja tamma näytti erittäin innostuneelta. Esittäydyin coupielle ja opastin hänet suoraan selkään. Sillä aikaa kun ratsukko teki alkulämmittelyä askellajien muodossa, minä kasasin lämmittelyradan pystyyn: kolme metrin korkuista pystyestettä ja yhden 110cm-120cm:n okserin. Escape ei jaksanut keskittyä joihinkin laukan nostoihin, vaan halusi jo hyppäämään. Tamma kuitenkin pettyi, sen näki heti: hieman yli metrin korkuiset esteet eivät kiinnostaneet sitä. coupiella oli vaikeuksia saada tamma pysymään reitillä, saatika kunnolla edes hyppäämään. Escape tiputti kolmannen pystyesteen puomin, eikä edes jaksanut vaivautua hyppäämään okserin, vaan laukkasi sen läpi. Huomasi kuitenkin heti, kuka oli tottunut tammaan: ennen kuin minä olin ehtinytkään ohjastaa coupieta tekemään jotain, hän työskenteli jo Escapen kanssa. Muutaman minuutin jälkeen tamma oli rauhoittunut ja asento varmempi: tämä taisi olla se ON-vaihde. Korotimme pystyesteet 130 senttimetriin ja jätimme okserin kokonaan pois. Tällä kertaa Escape hyppäsi kunnolla, jopa ilmavaraa jäi reilusti. Opastin ratsukkoa hyppäämään kolmiesteisen radan vielä kerran, ennen kuin vaihtaisimme kunnon esteisiin. Ei 160 senttimetrin esteetkään ihan ongelmitta sujunut: coupien istuma-asennossa oli korjattavan varaa. Vaikka Escape ylitti oman tason esteet hienosti, piti tamman tyäskennellä korjaessaan ratsastajansa virheen. Huomautin coupielle istuma-asennostaan, ja hänen korjattuaan tämän ratsukon yhteistyä onnistui täydellisesti. Vaikka esteratsastamisessa ei estetiikka ole yhtä tärkeä kuin kouluratsastamisessa, niin kyllä minä antaisin tälle parivaljakolle siitä lisäpisteitä. Escapen upeat ja sulavat liikkeet tulivat hienosti esille, ja oli mahtavaa katsoa, kun tamman lihakset tyäskentelivät. Valmennuksen jälkeen oli sekä ratsu että ratsastaja hengästynyt, olivathan he tehneet kunnolla täitä. Opastin ratsukon viilentelemään ja tekemään loppuravit sekä -käynnit, joten minä pystyin siivoamaan radan.

03.10.2012 - maastoestevalmennus Suokukassa, valmentajana Hilma VRL-10350
Tänään ihan villiinnyimme Escapen kanssa ja suuntasimme Suokukan ratsastuskoululle maastoestevalmennukseen. Escapellahan on takana jo joitakin kenttästartteja, mutta erityisen hyvin se ei ole menestynyt. Hypätessä se on omaa luokkaansa, mutta vaativa B ei kouluratana ole meille helppo. Maastossa tavalliset tukki- tai risuesteet eivät tuota ongelmia, mutta vesi kyllä tuottaa, samoin haudat. Näitä vaikeampia asioita lähdimmekin sitten treenaamaan koleana keskiviikkona. Tamma oli yllättävän hyväntuulinen, vaikka pieniä jumeja välillä tulikin. Mutta haudoista mentiin yli ja vedestä läpi, joten tyytyväinen saa olla! Valmentaja kommentoi suoritustamme näin:

Raviverryttelyssä Escape ei tahtonut oikein kuunnella pidätteitä, vaan yritti jatkuvasti karata laukkaan. Se oli ilmeisesti sitä mieltä, että nyt kun ollaan maastossa niin mennään sitten lujaa, eikä mitään mummovauhtia. Sait tamman pideltyä kuitenkin hyvin jatkoit täitä, vaikka Escape välillä liikkui enemmän sivusuuntaan kuin suoraan. Kun päästiin laukkaamaan, tamma rentoutui huomattavasti, eikä enää vastustellut pidättäviä apuja. Verryttely hypyt sujuivat hyvin, tosin toisinaan tamma päätti hypätä pienen tukin samalla tyylillä, kuin hyppäisi 160cm estettä. Kun olitte lämmitelleet riittävästi, siirryimme ensin kolmoissarjan luo, jonka keskimmäinen osa oli hauta ja reunimmaiset aivan tavalliset tukkiesteet. Pyysin sinua näyttämään esteen ensin Escapelle ja tämä katselikin pitkään hautaa, jonka yli pitäisi seuraavaksi hypätä. Ensimmäisellä kerralla ratsastit rauhallisesti ja sait tamman yli kaikista esteistä, vaikka Escape katseli epäluuloisesti hautaa ja hyppäsi sen todella isolla hypyllä. Toisella kertaa Escape tuli jo innokkaan näkäisenä korvat härässä esteelle, eikä katsonut hautaa ollenkaan. Kun hauta meni niin hienosti, menimme vielä treenaamaan vähän vesiestettä. Nyt oli tarkoitus, että Escape vain tottuu veteen ja menee innokkaasti sinne, joten vedessä ei hypätty ollenkaan, vaan tulisitte ensin ravissa ja sitten laukassa veden läpi. Tamma kieltäytyi ensin kastamasta jalkaansa veteen, mutta lopulta sait sen kannustettua ylittämään veden. Toinen kerta ravissa sujui jo paremmin, mutta kun lähestyit vettä laukassa, Escape teki taas stopin. Parin yrityksen jälkeen tamma suostui laukkaamaan esteen läpi ja näytti sitten niin tyytyväiseltä itseensä, että siihen oli sopiva aika lopettaa ongelmakohtien hiominen ja päästää teidät hyppäämään vielä pari normaalia estettä.

02.10.2012 - kohti laatuarvostelua - toivottavasti
Lokakuun ERJ-laatuarvostelun kutsu julkaistiin tänään ja minähän toki laitoin heti ilmoittautumisen menemään. Toki ei ole varmaa, mahdummeko mukaan vai olenko esimerkiksi onnistunut kämmimään ilmoittautumisen - ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta! Tallissa on kuitenkin intoiltu siltä varalta, että kaikki menee sujuvasti ja pääsemme näyttämään Escapen kykyjä arvoisalle tuomaristolle. Tamma pitäisi ehdottomasti pestä ja puunata sitä ennen. Nykyäänhään sen raahaamista pesukarsinaan on lykätty hamaan tulevaisuuteen minkä tahansa tekosyyn varjolla. Milloin on liian kylmä, milloin tuulee liikaa, milloin hoitajatytöt vakuuttelevat saavansa kauniin raudikkoni puhtaaksi mudasta ilman vettäkin. Hevosen pesu ei ole kenenkään lempihommaa yhdenkään eläimen kohdalla, eikä etenkään Escapen. Jo jalkojen huuhtelu ja letkutus voi olla aikamoisen tappelun takana ja pelkän hännän saippuapesuun tarvitaan useampi tyttö - yksi pesee, toinen pitelee tammaa, kolmas syöttää sille porkkanaa, neljäs on puhelin kädessä valmiina soittamaan minut tai ensihoidon hätiin... Toistaiseksi mitään sen kummempia vaaratilanteita ei ole tullut, mutta voin vain kuvitella, millaisen sodan Escape saa aikaiseksi, kun yritämme pestä sen kokonaan. Vesi vain yksinkertaisesti ei ole tamman kiinnostuksenkohde numero yksi. Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja kypärä päässä!

30.09.2012 - syyskuun tärkeimmät kilpailut
Nimittäin ERJ CUP! Valmistautuminen kuun odotetuimpaan viikonloppuun oli sujunut odotusten mukaisesti, joten en kauaa epäräinyt ilmoittautuessani hyppäämään Escapella sekä 150 että 160 cm luokat. Antoisa, mutta pitkä ja raskas kisapäivä järjesti sekä minulle että hevosenhoitajilleni jännitysmomentteja, sillä Dark Side Trakehnersiin lähdettiin kahdeksan hevosen voimin. Ponit ja suomenhevoset käyttäytyivät kuten arvata saattoi, eli täydellisen hyvin, mutta hevososasto aiheutti kokonaisen tupsun harmaita hiuksia. Escape riekkui minkä jaksoi, eikä yksikään tamma olisi saanut tulla kymmentä metriä lähemmäksi - ja toiveen toteuttaminen on vaikeaa, kun rekassa pitäisi matkustaa viisi tammaa. Ephraim sitten otti äiskästä mallia, vaikka se yleensä niin järkevä nuorukainen onkin. Molemmat hevoset pelleilivät toisen luokan läpi enkä edes kehtaa kertoa minun ja Escapen virhepistemäärää 160 sentin luokasta, mutta onneksi traksut onnistuivat myös sijoittumaan. Escapen tapauksessa paremminkin kuin sijoittumaan - kotiin nimittäin palattiin sinivalkoisen rusetin kanssa! Ihan turha reissu ei siis ollut, kaikeksi onneksi. Parasta kisoissa kuitenkin oli se, että luokan voiton myötä Escape saa reilut lisäpisteet ERJ-laatuarvostelussa ja on näin ollen laatisvalmis! Kunhan seuraavan tilaisuuden kutsu julkistetaan, olemme varmasti mukana hakemassa tammalle mahdollisimman hyvää arvonimeä. ERJ cupin voittotarina tarinaluokasta luettavissa tästä!

21.09.2012 - tiukkaa treeniä
Vakituinen valmentajani Lindgren ei ole koskaan ollut erityisen hauska ja mukava mies, mutta valmentaa hän kyllä osaa. Jo taannoin ponini kanssa Lindgren oli kerrassaan korvaamaton, kun hypyt alkoivat tökkiä, mutta Escapen ja minun yhteistyön alkuaikoina herra hevosmies nousi arvoon arvaamattomaan. Emme taatusti olisi nyt tässä ilman häntä. Välillä sitä silti kiroaa itsensä alimpaan helvettiin - eikö kaikki olisi helpompaa, jos minulla olisi kannustava, hyväntuulinen, aina yltöpositiivinen valmentaja, joka ymmärtäisi senkin, että joskus ei vain jaksa treenata? Lindgrenin mielestä on vain eri tasoista huonoa ratsastusta ja eri tavalla aivottomia luuskia, ja jos treeni on sovittu niin silloin treenataan, jos hevonen ei ole ihan kolmijalkainen. Ratsastajan jaloista ei niin väliä. Minusta tuntuu, että Escapen varsomisen jälkeen Lindgren on suhtautunut jotenkin ihan erityisen ankarasti minuun ja tammaani. Tänään luvassa oli ilman jalustimia hyppäämistä. Isoliikkeinen pikkutammani ei ole se hauskin hevonen treenata tasapainoa, varsinkin, kun se rankaisee heti, jos käsi ottaa tukea ohjasta tai takapuoli läsähtää satulaan sivuloikan jälkeen. No, selässä kuitenkin kestin! Jumppasarjat sujuivat jo suurin piirtein hyvin, kun tajusin keskivartalon hallinnan olevan kaiken a ja o enkä enää puristautunut satulaan väkipakolla. Esteiden noustessa ja tamman lämmetessä koko treeni alkoi tuntua pelkältä kidutukselta, mutta jonkinlainen vaikutus sillä taisi olla. Heti, kun sain ottaa jalustimet takaisin jalkaan, Escape pysyi paljon paremmin ohjan ja pohkeen välissä, ei sykyillyt minnekään, ei singonnut itseään esteelle ennen aikojaan, yksinkertaisesti ei temppuillut. Paketti oli kasassa ja hypyt onnistuivat niin hyvin, että tunnin jälkeen hymyilin kuin naantalin aurinko tallitäissäni. Lindgren tosin sanoi, että annan Escapen edelleen tehdä omia pääöksiään ja istun vinossa enkä rentona, mutta silti - että tuntuikin hyvältä!

07.09.2012 - vai että äiti?
Kiima - tai hampaidenesittelypäivät, kuten sitä aikaa meillä kutsutaan - osui kerrankin Escapelle niin hyvään aikaan kuin se nyt yleensäkään voi osua. Tammahan on kiimassa aivan käsittämättämän kauhea, kiukkuinen ja pahantuulinen. Koulua sen kanssa on aivan turha vääntää ja hypätessä puomit lentelevät metrien päähän, kun hevonen pomppii niiden päälle korvat luimussa. Escapen mielestä olisi paras, ettei sitä käsiteltäisi ollenkaan vaan sen annettaisiin mööttää yksin ja mielellään sisällä. Nyt kuitenkin kiima oli tervetullut vieras - olin nimittäin löytänyt juuri sen oikean miehen neidilleni, ja päättänyt astuttaa sen. Tämä vierailu tuotti 5. syyskuuta hedelmää, kun kauniisti pöristynyt Escape pullautti maailmaan tumman pitkäjalkaisen ja -korvaisen orivarsan. Tamma ei ole ensisynnyttäjä vaan sillä on villeistä nuoruusvuosista muistona toinen, sittemmin upeasti menestynyt jälkeläinen. Toivottavasti tämä hontelo vauva yltää aikoinaan samaan kuin Escapen esikoinen! Mamma hoivaa vauvaansa lempeästi, mutta myös hyvin escapemaisella jämäkkyydellä. Voin uskoa, että Ephraimiksi nimetty hevoslapsi pidetään ensimmäiset elinkuukautensa kurissa ja nuhteessa. Toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulle jää sitten sekä rapakuntoinen Escape että murrosikäinen nuori kapinallinen Ephraim vaivoikseni...

02.09.2012 - kuulumisia kisakentiltä
Treenattu on, ja siltä alkaa pikkuhilljaa näyttääkin. Kotosalla meillä tapellaan edelleen siitä, mennäänkö käyntiä vai ravataanko paikallaan, kävelläänkö tarhasta sisälle neljällä vai kahdella jalalla, hypätäänkö myös verkkaesteet vai roiskitaan puomeja alas miten sattuu ja niin edelleen. Kisoissa Escape on kuitenkin sen verran enemmän täpinöissään, että joskus se tyystin unohtaa testata hermojani ja saattaa olla jopa helpon oloinen. Puhtaita ratoja on tullut paljon, ja kiitos Escapen nopeuden ja ketteryyden, myös sijoituksia on saatu. Starttien joukkoon on toki mahtunut myös runsaasti huonoja yrityksiä ja niin kehnoja räpellyksiä, että ihan hävettää. Mutta niinä hyvinä päivinä tamma on sitten ollut niin upea, että omistajaa ihan hykerryttää. Jotakin kertoo sekin, että viidenkymmenen sijoituksen raja on nyt mennyt rikki - näistä toki vain kymmenkunta on kerätty minun kanssani. Escape on siis kisasuorituksiltaan valmis laatuarvosteluihin, mutta siitä huolimatta kilpaileminen jatkuu toistaiseksi ihan samaan malliin. Tavoitteet ovat sadassa ERJ-sijoituksessa, minkä lisäksi tamma siirtyy nyt myös kilpailemaan kenttää. Oria alan katsella Escapelle saman tien, jotta jälkeläisnäyttäjen kasaamiseen ei mene koko loppuikää. Mammaloma keskeyttää siis kisaamisen piakkoin, mutta siihen saakka ja sen jälkeen - täydellä höyryllä eteenpäin!

27.08.2012 - (uunituoreen) hevosenomistajan jorinoita
Viikon päivät meillä majaillut Escape on sopeutunut uuteen kotiinsa ilmeisen hyvin. Jokainen päivä sen kanssa on ollut tähän asti aikamoinen tahtojen taistelu, mutta silloin tällöin saavutetut yhteisymmärryksen hetket lupaavat kyllä auvoisampaa tulevaisuutta. Eikä minua pienet vastoinkäymiset masenna! Tamma on kuitenkin sen verran uskomaton pakkaus, että olen valmis tappelemaan sen kanssa vaikka seuraavat kymmenen vuotta, kunhan vain puurtaminen palkitaan kilpakentillä sellaisilla suorituksilla kuin sen edellisen omistajan kanssa. Pientä osaa potentiaalistaan Escape onkin jo väläytellyt - ensimmäisissä kunnon estetreeneissä toissapäivänä tamma myöntyi tunnin koikkelehtimisen ja pelleilyn jälkeen hyppäämään metri neljänkympin okserin tyylipuhtaasti (ja korvat hörössä). Pieni estehän se tälle neidille on, etenkin yksittäisenä, mutta voitte uskoa, että kuski kyllä hihkui sen jälkeen innoissaan vielä pitkään. Mielessä siintävät jo kaiken maailman valloittamista odottavat kisa-areenat ja etenkin ne upeat trakehnerorit, joista jostakusta Escape saa toivottavasti jo aika pian ensimmäisen vauvansa pyöräyttää. Tarkoituksena olisi astuttaa tamma jo tässä syyskaudella, ja tulevaisuudessa pikku-escapeja on varmasti tulossa useampia. Sääli olisi olla tällaista tammaa olla käyttämättä jalostukseen. Ensimmäisenä kuitenkin suuntaamme kotikentälle puurtamaan koulu- ja hyppyharjoitusten parissa. Niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaa - joten kuskin on treenattava!